kroko

Mieluiten katselen krokotiileja tältä etäisyydeltä. Kuva on Botswanan reissultamme (2009).

Olen Afrikkaan suuntautuneilla matkoillamme törmännyt krokotiileihin. Nuo niljakkaat ihmissyöjät kierrän mieluiten kaukaa, mutta aina se ei ole onnistunut.

maasturiOkavango-deltalla ajoimme kerran maasturin kyydissä sadekauden jälkeisenä aikana, jolloin vesi oli korkealla. Välillä niin korkealla kuin kuvassa, jossa ylitimme joenuomaa. Keskellä uomaa maasturi sammui. Auto ei lähtenyt liikkeelle, ei sitten millään, ja vesi nousi autoon koko ajan korkeammalle. Tiesimme, että joessa asustelee krokotiilejä. Vesi nousi niin korkealle, että meidän piti nostaa jalat maasturin reunalaudoille. Nuoret kuskit ottivat radiopuhelimella yhteyttä leiriimme, jonka kokenut johtaja antoi neuvoja maasturin käynnistykseen vedessä. Tällä kertaa kyseessä oli läheltä-piti-krokotiilin-kohtaaminen.

Samalla reissulla ajoimme moottoriveneessä jokea pitkin, kun yhtäkkiä vene teki kunnon töyssyn ja melkein keikahti kumoon. Kuski tuumi vain, että hupsista, ajoimme juuri virtahevon päältä. Kanoottiretkille en suostunut menemään. Matkaoppaassamme kun oli kerrottu humoristisesti, ettei krokotiileiltä suojautumiseen osata kertoa keinoja, koska kukaan ei ole palannut kertomaan. Suurin riski kanoottiretkillä siellä on joutuminen veden varaan virtahevon vuoksi. Krokotiilit löytävät sitten pian paikalle…

pikkukroko

Tämä krokotiilivauva oli sen sijaan lähes soma. Uskaltauduin parin metrin päähän veneellä.

Floridassa olimme patikoimassa alligaattorialueella (alligaattorit ovat krokotiilien pikkuserkkuja), kun törmäsin tähän hauskaan varoitustauluun (sen sijaan alligaattoreita emme onnistuneet näkemään, mutta kieltämättä kiersin rantaryteiköt aika huolellisesti):

alligaattoritaulu  Eipäs siis ruokita, viekoitella tai kiusata alligaattoreita!

Alligaattoreista opin kirjasta, että ne ovat huonoja avaamaan kitansa mutta voimakkaita sulkemaan sen. Niinpä alligaattorin kanssa kamppaillessa kannattaa välittömästi pyrkiä sitomaan alligaattorin kita kiinni.

Krokotiilit herättävät jotakin suorastaan alkukantaista inhoa ja pelkoa. Ainakin tottumattoman mielessä. Olen kohdannut leijonia maastossa, siitä selvisin adrenaliinipyrskähdyksellä, mutta krokotiilit pyrin yhä jatkossa kiertämään mahdollisimman kaukaa. Aina kuin mahdollista!

Mykistyneenä katselin vastikään tätä mieheni lähettämää juupituupilinkkiä vuodelta 1949: