Rasvasodan viimeiset kuohut ovat jo armotta huuhtoutuneet kiistameren rannoille. Nyt kiistellään kilpirauhasesta. Tunteet käyvät taas kuumina ja eri rintamalinjojen juoksuhautojakin kaivellaan. Mutta kuten aikoinaan jo kirjoitin, että on rasvarauhan aika, olen nyt sitä mieltä, että on kilpirauhaskeskustelun aika. Tässä poimintoja käydystä kiistelystä. Siirryttäisiinkö yhteiseen neuvottelupöytään? 

hilarious-photosItseironiaa… 

Koska olen jo kirjoittanut aiheesta eri foorumeilla, kokoan tähän linkit, enkä enää toista jo kirjoittamaani:

Kilpirauhasen vajaatoiminta – syyt, seuraukset ja omahoito

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja ruokavalio

Kilpirauhasen vajaatoimintaa vai lymfaturvotusta?

Koko kiistely on hyvin monisyinen ja -tahoinen. Kyse on hoitolinjoista, potilaskokemuksista, diagnoosinteon vaikeudesta, oikeista ja vääristä diagnooseista, huolimattomista diagnooseista, jääräpäisestä vanhaan juuttumisesta, hörhöilyistäkin – mutta ennen kaikkea apua etsivistä, oireilevista ihmisistä.

Itse olen kokonaisvaltaiseen terveyteen paneutunut terveyskirjailija, en lääketieteen toimittaja, enkä varsinkaan lääkäri. Kirjoitan siis tästä näkökulmasta. Minulla on hyvälaatuinen kysta kilpirauhasessa, mikä saattaa aiheuttaa lievää vajaatoimintaa lääkärini mukaan, mutta koska arvoni ovat viitealueella, minulla ei ole lääkitystä. Poden turvotusta ja painonnousua (osin tästä syystä, osin diagnosoidun lymfakierron vajaatoiminnan vuoksi), väsymystä ja kylmiä jalkoja ja käsiä, mutta hoidan niitä muilla (omahoidon) keinoilla kuin lääkkeillä. Minulla ei siis ole omaa sikaa ojassa (vrt. Armour Thyroid).

Myrsky leimahti taas, kun verisuonikirurgi ja ravintolisäkauppias Taija Somppi latasi Iltalehdessä:

– Käynnissä on käsittämätön ajojahti. Suomi on kuin Pohjois-Korea, vain virallinen totuus sallitaan. Rinnakkainen näkemys vaiennetaan keinoja kaihtamatta, viranomaisten avulla ja toimesta, lataa valvontatoimien kohteena oleva verisuonikirurgian erikoislääkäri Taija Somppi.

Yksityislääkäri Sompin klinikka sijaitsee Tampereen Hämeenkadulla. Vastaanotolle tehtiin tarkastus viime tammikuussa.

– Kolme Länsi-Suomen aluehallintoviraston tarkastajaa marssi ovesta sisään. He penkoivat ja kuvasivat vastaanottoa neljän tunnin ajan Valviran määräyksestä. Mukaan lähti 39 potilaan sairauskertomukset, kuvaa Somppi.

Sompin mukaan Valvira kulkee hoitosuosituksia laatineiden ja niitä noudattavien endokrinologian erikoislääkäreiden talutusnuorassa. Valvira käyttää Sompin mukaan asiantuntijoinaan sidonnaisuuksia omaavia lääkäreitä ja hoitosuositusasiantuntijoita. Samat endokrinologian erikoislääkärit ovat kannelleet suositusten ulkopuolista lääkehoitoa tarjoavista lääkäreistä valvontaviranomaiselle.

– Ihmettelen, miksei viranomainen ole säilyttänyt puolueettomuuttaan, vaan on lähtenyt tämän tyyppisen teollisuuden ohjaaman hoidollisen vainon veturiksi. Kyseessähän on lääkehoitoon liittyvä oppiriita ja koulukuntakiista.

Valviran edustaja Markus Henriksson vastaa Sompin kritiikkiin:

Valviran mukaan valvontaa ja sanktioita ei ole kohdistettu itse lääkevalmisteeseen, vaan T3-hormonia käyttävien lääkäreiden leväperäisiin hoitokäytäntöihin.

- Valvira ei ole kieltänyt T3-valmisteiden määräämistä, saati tuominnut T3-hoitoa epäasianmukaiseksi. Hoidon on kuitenkin tapahduttava potilasturvallisuutta vaarantamatta ja potilaskohtaisesti asianmukaisin lääketieteellisin perustein. Kysymys on siitä, että T3-hoitoa määränneet lääkärit eivät ole tutkineet kaikkien potilaidensa oireita, esimerkiksi väsymystä, asianmukaisesti. On vain lyöty kilpirauhassairauden leima ja kirjoitettu trijodotyroniinia eli T3-valmistetta. Muita mahdollisia väsymyksen aiheuttajia ei ole edes yritetty poissulkea. —

- Potilasturvallisuus vaarantuu, kun T3-lääkityksellä ja kortisonilla hoidetaan kilpirauhasen vajaatoiminnan nimissä kilpirauhaseltaan täysin terveitä, mutta väsyneitä, masentuneita ja ylipainoisia ihmisiä, Henriksson tiivistää.

- Lääkärit eivät ole seuranneet asianmukaisella tavalla lääkehoidossa ilmaantuvia haittavaikutuksia, kuten sydämen rytmihäiriöitä. Useita potilaita on joutunut keskussairaalahoitoon lääkehoidon vakavien sydänkomplikaatioiden vuoksi. Tällaiseen hoitoon Valviran on potilasturvallisuuden nimissä pakko puuttua.

Ylilääkäri Markus Henriksson sanoo ymmärtävänsä hyvin potilaiden hämmennyksen, huolen ja hädän.

- Monet potilaat ovat kokeneet saaneensa T3-hoidosta paljon apua. T3-hormoni tuottaa kilpirauhasen liikatoimintaa vastaavan tilan ja poistaa sitä kautta väsymystä hyvinkin tehokkaasti. Tunne on varmasti hyvä, eikä komplikaatioitakaan välttämättä esiinny riskistä huolimatta. Osalle potilaista on kuitenkin ehtinyt kehittyä haitallinen psykologinen ja jopa fyysinen riippuvuus hyvää oloa ja vireyttä tuottavasta T3-liikatoimintatilasta.

- Seuranta on tärkeää muun muassa vireyspiikkiin liittyvän riippuvuusriskin ja annosmäärien nostohalun vuoksi.

Henrikssonin mukaan T3-monoterapialle, saati T4/T3-yhdistelmähoidolle ei ole esteitä, mikäli hoito on vastuullista. Potilas on tutkittava perusteellisesti ja lääkehoidon annostelu sekä seuranta toteutettava asianmukaisesti.

Linkki alkuperäiseen artikkeliin

Valvira muutti kantansa vasta hävittyään asiaa koskevan oikeusjutun. Henrikssonin kannanotto on minusta kuitenkin asiallista kritiikkiä. Kaikki väsymys, ylipaino ja oireilu ei johdu kilpirauhasesta. Koska kilpirauhasen vajaatoiminta on tänä päivänä mediassa niin voimakkaasti esillä, on ymmärrettävää, että maallikot ajatutuvat virheellisiin itsediagnooseihin. Lääkärin vastuulla on tutkia potilas, ja myös keskustella hänen kanssaan, ottaa oireet vakavasti – ja sitten tehdä diagnoosi ja hoitosuunnitelma. Yhdessä potilaan kanssa.

Lääketieteen toimittaja, terveyskirjailija Maija Haavisto kirjoitti vuonna 2014:

…saatiin kuitenkin pieni erävoitto: “[T3-hormonin määräämisen takia] kantelun alla ollut lääkäri on voittanut oikeudenkäynnin Valviraa vastaan ja Hallinto-oikeus on 14.1.2014 tehnyt päätöksen lääkärin oikeuksien palauttamisesta. Hallinto-oikeus kumosi kaikilta osin kokonaan Valviran tekemän päätöksen!” Valvira voi tosin vielä valittaa korkeimpaan oikeuteen.

Minusta on aina inhottavaa, kun lääkärit alkavat kannella toisten lääkäreiden työstä siksi, että hoitokäytännöt eroavat heidän omastaan. Eri asia, jos vaikkapa syötettäisiin syöpäpotilaalle yrttejä ja käskettäisiin välttämään kemoterapiaa, mutta reseptilääkkeen käyttö sille tarkoitettuun käyttötarkoitukseen? Mitä ihmettä? Potilailta ei ole tullut valituksia.

Lääkäreiden huono kilpirauhassairauksien tuntemus ei ole vain Suomen ongelma. Useissa muissakin Euroopan maissa kerätään parhaillaan tai on hiljattain kerätty adresseilla nimiä kilpirauhasdiagnoosien ja -hoidon parantamiseksi. ainakin Ruotsissa, Norjassa jaSkotlannissa.

Suomi on kuitenkin tietääkseni ainoa maa, jossa adressi on perustettu nimenomaan siksi, että liotyroniinin ja eläinperäisen kilpirauhashormonin käyttöä halutaan entisestään rajoittaa (nehän ovat jo erityislupavalmisteita). Allekirjoittaneita on huomattavan paljon muihin maihin verrattuna, lähemmäs 7 000 ja lisää tulee jatkuvasti.

Lue koko artikkeli (suosittelen!):

Taistelu jatkuu kilpirauhasrintamalla, Hankala potilas vai hankala sairaus

Kannattaa lukea myös tämä (mukaan lukien kommenttiosio):

Mitä Tiina Raevaara unohti kertoa 

Hormoneihin erikoistuneet lääkärit, endokrinologit, pitävät asianmukaisena. että kilpirauhasongelmien hoito toteutettaisiin vain endokrinologien vastaanotolla. Potilaan kannalta ongelma on, etteivät endokrinologit tavallisesti suostu edes keskustelemaan vaihtoehdoista.

Terveystoimittaja, proviisori Emilii Dove kirjoittaa:

Joillakin potilailla elimistö ei tuota riittävästi T3-hormonia tai se tuottaa tyroksiinista liikaa hormonin käänteistä muotoa (rT3). Tämän voi todeta verikokeesta, mittaamalla sekä T3v että rT3-arvot ja laskemalla näiden suhteen. Näin ei kuitenkaan normaalisti toimita, koska ongelmaa ei tunnusteta. Syy on osaltaan endokrinologeissa. Erään tunnetun asiantuntijan mukaan T3-hormoniin liittyvät ongelmat ovat puhtaita teorioita. Sähköpostikeskustelussamme hän määrittelee liotyroniinin tujuksi aineeksi, jota mitä tahansa aine väärin käytettynä toki onkin. Kyseessä on tietenkin professori Matti Välimäki. —

Välimäki kirjoittaa näin: ”Otsikon ongelma (toim. lisäys: hyvät arvot ja huono vointi) on kirvoittanut koko joukon tutkimuksia, joissa pelkkää tyroksiinia on verrattu tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmään (lähteenä Välimäen kirjoittama pääkirjoitus Lääkärilehdessä 2006:49–50). Näiden tutkimusten meta-analyysin loppupäätelmä on tyly: pelkän tyroksiinin voittanutta ei ole (lähde).”

Totta. Mutta entäpä pelkkä trijodityroniini? Artikkelissa ei sanallakaan mainita monoterapiasta eli hoidosta, jossa trijodityroniinia käytetään pelkästään, ilman tyroksiinia. Kaikki tutkimukset, joihin Välimäki viittaa, on tehty vertaamalla trijodityroniinin ja tyroksiinin yhdistelmää pelkkään tyroksiiniin. Välimäen kirjoittamasta artikkelista jää siis se käsitys, että tyroksiini hoitona kyllä riittää ja että trijodityroniinia ei kannata määrätä lainkaan.

Välimäki kertoo artikkelissa myös seuraavaa: ”Itse määrään hyvin vähän Armour Thyroid-valmistetta (toim. lisäys: tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmä). Ensimmäiseksi yritän ratkaista potilaan ongelman riittävän suurella tyroksiiniannoksella. Jostain syystä useat potilaat katoavat reseptin saatuaan seurannasta.”

Kyllä minäkin vaihtaisin lääkäriä, jos hoidosta huolimatta yhä vain oireilisin. Toisekseen: tyroksiinin annoksen nostamisessa on se ongelma, että siitä tulee kovin helposti sydänoireita, minkä kaikki lääkärit varmasti tietävät. Välimäki nosti esimerkiksi potilastapaukseni tyroksiiniannoksen 200 mikrogrammaan, ja haittavaikutuksiahan siitä tuli. Tyroksiiniannoksen nostaminen ei tietenkään auta, jos ongelma on tyroksiinin muuntumisessa trijodityroniiniksi (T3). Silloin elimistö muodostaa vain entistä enemmän rT3-hormonia ja tilanne voi pahentua entisestään. Viimeistään nyt pitäisi lääkärin hälytyskellojen soida.

T3-muuntumisongelman voi siis todeta tutkimalla verikokeesta sekä T3v- että rT3-arvon, mutta kuten Välimäki minulle vastasi: ”Kukaan endokrinologi ei mittaa työssään rT3:a, ainetta joka ei vaikuta mihinkään.”

Se ei ehkä suoranaisesti vaikuta mihinkään, mutta välillisesti kyllä. Koska T3-hormoni on se vaikutuksen omaava, aktiivinen kilpirauhashormoni, elimistö oireilee vajaatoimintaisen tavoin, jos sillä ei ole T3-hormonia tarpeeksi käytettävänään. Tämä johtuu siitä, että elimistö muodostaa T3-hormonin sijaan liikaa rT3-hormonia, joka valtaa T3-hormonille kuuluvat paikat. rT3-ongelma tulisi siis hoitaa pelkällä trijoditryoniinilla. Ei tyroksiinilla, eikä tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmällä. Trijodityroniinin käyttö ei kuitenkaan ole yksinkertaista, joten hoitoa tulisi valvoa tarkkaan.

Kysyin Välimäeltä myös, määrääkö hän koskaan trijodityroniinia yksin ilman tyroksiinia, ja miksi tai miksi ei. Tähän hän vastasi: ”Yhdelle potilaalle koko 30-vuotisen urani aikana. Pitää säilyttää ne elimistön säätelymekanismit joilla T3:a tuotetaan kontrolloidusti, eikä kontrolloimatta suoraan purkista. —

Oikeustieteessä käytetään ennakkotapauksia juttujen ratkaisemisen apuna. Ehkä lääketieteessä voitaisiin hyödyntää samaa menetelmää enemmän? Varsinkin kilpirauhasen kohdalla, koska kyseessä ei ole vain tämä yksi tapaus. Jokainen potilas on kuitenkin yksilö ja jokaisen potilaan tilanne tulisi myös yksilöllisesti ratkaista.

Lue koko artikkeli (suosittelen!)

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito pitää uudistaa

LUE LISÄÄ tästä ja muista (nais)terveyteen liittyvistä polttavista aiheista:

Koko naisen terveys 

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa kirjoitussarjastani, joka käsittelee aihetta kilpirauhanen. Jos sinulla on näkökulma kerrottavana (lääkärin, potilaan, viranomaisen…; onnistunut/ epäonnistunut hoito; diagnoosinteoin vaikeudesta jne.),  laita sähköpostia varpu(at)varputavi.com Julkaisen kaikki asialliset kommentit toiveen mukaan nimettömänä, etunimellä tai koko nimellä. Minulla ei ole kytköksiä mihinkään toimijaan, ei mitään lukkoonlyötyä agendaa aiheesta, en kauppaa kilpirauhasravintolisiä jne., sen sijaan seuraan kyllä keskustelua sosiaalisessa mediassa, joten olen tykkääjänä eri sivustoilla. 

Linkkejä:

Hypotyreoosin hoito – Useimmiten helppoa, joskus vaikeaa, Suomen Lääkärilehti 9/2010

Funktionaalisen lääketieteen yhdistyksen lausunto kilpirauhasen vajaatoiminnan tutkimisesta ja hoitamisesta

Kilpirauhasliitto

Suomen kilpirauhaspotilaat

Mainokset