En tiedä, pitäisikö olla nolo, mutta tunnustan rehellisesti olevani pakurineitsyt. En ole koskaan maistanut pakuriteetä tai mitään muutakaan pakurivalmistetta. Kerran olen käynyt etsimässä pakuria, huonolla menestyksellä. Mökkisaarellamme ei pakuria näy… Olen ollut innostuksesta hiukan huvittunut, ja miettinyt mikä ihme on tehnyt pakurista niin mediaseksikkään superfoodin.

Luettuani Jaakko Halmetojan Pakurikääpä-kirjan olen nyt viisaampi. Halmetoja on tehnyt perusteellisen taustatyön, tutkimuslähteet on huolellisesti merkitty viittauksin, ja ote kauttaaltaan analyyttinen ja perusteellinen. Pidin kirjasta kovasti. Tunnistin Halmetojassa sielunveljen: säilytetään analyyttisyys ja kriittisyys mutta annetaan intuition toimia.

Kirjassa on kerrottu pakurin biologia, historia, kemia, tieteellinen tutkimus sekä käytön turvallisuus (sain mm. vastauksen kysymykseen, jonka joku vuosi sitten heitin ilmaan pakurin mahdollisista säteilyjäämistä). Useimpia lukijoita varmasti kiinnostaa pakurin käyttö syöpähoitojen tukena sekä varsinkin keräämiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvät neuvot.

Vastuullisena toimijana Jaakko Halmetoja painottaa moneen kertaan, ettei kannata innostua keräämään pakuria yli tarpeensa. Yksi keskikokoinen kääpä riittää vuoden tarpeisiin. Pakuri ei vielä ole uhanalainen, mutta siitä mahdollisesti tulee sellainen, jos paitsi innostus myös ahneus saavat vallan.

10 ohjetta pakurin keräämiseen

1) Kerää pakureita vain elävistä puista.

2) Jätä pienet pakurit metsään kasvamaan.

3) Irroita pakuri kirveellä nätisti läheltä puun kuorta.

4) Pakuri tulee kuivattaa kosteusprosentiltaan <14% kuivuuteen kasvikuivureissa, jotka toimivat 50-60 asteen lämpötiloissa. Pakurin paloittelu noin 5 cm kokoisiksi palasiksi lyhentää kuivatusaikaa.

5) Laadukkain pakuri kerätään niin, että raaka-aine kyetään kuljettamaan nopeasti kuivatettavaksi ja säilytettäväksi tarkoitukseen hyvin soveltuviin tiloihin.

6) Pakuri tulee säilyttää kuivissa ja viileissä olosuhteissa. Pakuri on hyvä käyttää vuoden kuluessa keräämisestä.

7) Vakuumipakkaaminen pidentää tuotteen säilyvyyttä.

8) Pakuri tulee jauhaa juuri ennen pakkaamista teepusseihin tai ilmatiivisiin pusseihin.

9) Mielipiteet vaihtelevat siitä, mikä osa pakurikasvannaisesta sisältää eniten yhdisteitä.

10) Pakuriuutoksia on helppo valmistaa vesiuutosten avulla, mutta alkoholi tai hiilihappouuttaminen saattaa liuottaa enemmän tiettyjä hyödyllisiä ainesosia.

Lähde: Pakurikääpä – Opas lääkinnällisten sienten maailmaan

 

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Se on kertakaikkiaan mainio.

Ainoa asia, mistä hiukan napisen, on hiomaton kieliasu. Typoja livahtaa kaikkiin kirjoihin, mutta tässä niitä ehkä oli tavallista enemmän, ja muutamat lauserakenteet olivat niin sekavia, että jouduin lukemaan virkkeen kolmekin kertaa ennen kuin ymmärsin, mitä oli haluttu ilmaista. Puhekielisyyksiä ja kielioppivirheitä oli myös turhan paljon. Tiedän edustavani old schoolia tässä (nykyisinhän ”tietokirjaksi” kutsutaan mitä tahansa tajunnanvirta- ja mutupläjäystä), mutta silloin kun kirja on asiasisällöltään niin painava ja huolellisesti tehty kuin tämä, se ansaitsee myös huolellisen editoinnin.

 

Tilaa kirja Bookysta

Jaakko Halmetoja: Pakurikääpä – Opas lääkinnällisten sienten maailmaan