Outi Rinteen toinen keittokirja on yhtä innostava ja kiinnostava kuin edellinenkin. Raakaruoka-aika – herkkuja ilman hellaa ja uunia  tarjosi inspiraatiota myös osa-aika-raakaruokailijalle (”miltä kuulostavat kuvavaikkapa nakit ja muusi valmistettuna palsternakasta, cashew-pähkinöistä ja aurinkokuivatuista tomaateista?”). Tämä uusi Mielekkäät eväät — Ruokaa hyvälle mielelle sopii kaikille kulinaarisesta terveydenhoidosta kiinnostuneille, niin vegaaneille, raakaruokailijoille, gluteenittomille kuin meille sekasyöjillekin (vaikkei lihaa ohjeissa käytetäkään).

Lainaan Rinteen esipuhetta, en laiskuuttani vaan siksi, että se nyt vaan on niin hyvä ja kiteyttää olennaisen:

Käsissäsi on keittokirja hyvälle mielelle. Kyseessä ei ole dieettiopas, vaikka ravinnosta puhutaankin paljon. Pääosassa on herkullinen ruoka, joka ravitsee kehoa ja mieltä, antaa virtaa elämän haasteisiin ja pitää hermosolut hyrräämässä. Reseptien taustaksi on kerätty tietoa ravinnon vaikutuksesta mielen ja aivojen terveyteen – siitä mitä tällä hetkellä tiedetään syömisen ja ruoan yhteyksistä psykologiseen hyvinvointiin. Ja varsinkin siitä, miten tätä tietoa voi soveltaa elävässä elämässä.
Oma kiinnostukseni ravinnon ja mielen yhteyksiin syntyi pikkuhiljaa työskennellessäni psykologina eri tavoin kuormittuneiden asiakkaiden ja solmuun menneiden tilanteiden parissa. Asiaan vaikuttivat myös pitkäaikainen, ajoittain ammattimaiseksi muuttunut kokkausharrastus, kiinnostus hyvän olon ruokaan sekä omat kokemukseni siitä, kuinka ruoanlaitto voi olla arjen luovuutta parhaimmillaan. Psykologiassa on perinteisesti paneuduttu lähinnä syömiskäyttäytymiseen sekä siihen liittyvien häiriöiden tunnistamiseen ja hoitoon. Halusin kuitenkin lähestyä aihetta positiivisesta näkökulmasta ja tutkia tarkemmin sitä, millainen ruoka saa myös mielen voimaan hyvin.
Ravintosuosituksia aivojen terveydeksi on olemassa. Moni tietää vaikkapa kalan hyvien rasvojen suojaavan muistia. Sen sijaan terveydenhuollossa ei juuri puhuta ruokavaliosta mielen vaivojen hoidossa. Masennuksen Käypä hoito -suosituksista löytyy yksi viittaus terveelliseen ruokavalioon, mutta asiaa ei selitetä tarkemmin. Työssäni kliinisenä psykologina en myöskään törmännyt ravitsemusterapeutin palveluihin psykiatrisessa hoidossa. Siitäkin huolimatta, että mielen voidessa huonosti terveellinen ruoka on usein viimeisiä asioita, joihin jaksaa paneutua.
Täydentävien hoitomuotojen piirissä ravinnolla on suurempi rooli hoidettaessa kehon ja mielen terveyttä. Esimerkiksi kiinalaisessa lääketieteessä masennuksen katsotaan osaltaan johtuvan sopimattomasta ruokavaliosta. Hyvinvoinnin kentällä liikkuu paljon myös kokemusperäistä tietoa, käsityksiä ja uskomuksia.
Omaakin kiinnostustani siivittivät kokeilut terveellisen ruoan parissa. Innostuin raakaruoasta ja vaihdoin aamiaissämpylät vihersmoothieihin. Jo tämä pieni muutos sai olon energiseksi. Lisäillessäni vähitellen tuoreruokaa aterioilleni hyvä olo vahvistui. Olin pirteämpi kuin aikoihin, tuntui että pystyin keskittymään paremmin eikä vireystilani enää noussut ja laskenut vuoristoradan tavoin. Saman tapaisia kertomuksia kantautui korviini muiltakin terveelliseen ruokaan hurahtaneilta.
Jäin pohtimaan, mikä merkitys ravinnolla oli tässä mielenmuutoksessa? Mikä oli ravintoaineiden vaikutusta, mikä psykologiaa, ja miten asiaan vaikuttivat ympäröivän ruokakulttuurin ilmiöt tai vaikkapa sosiaalinen media? Päätin ryhtyä keittiöpsykologiksi ja ottaa asiasta selvää. Pengoin aiheesta julkaistuja tutkimuksia, kävin kursseja ja keskustelin asiantuntijoiden kanssa. Ja ennen kaikkea tein ja söin paljon ruokaa ja kirjoitin siitä. Lopputuloksena syntyi tämä kirja. Mutta matka jatkuu edelleen, sillä mieli, aivot ja ruoka tarjoavat ehtymättömän tutkimuskohteen. Ja se mitä tiedetään nyt, saattaa jo ensi vuonna olla vanhaa. Siksi pidätän oikeuden muutoksiin myös tämän kirjan tietojen kohdalla. En edes kuvittele kertovani viimeistä totuutta asioista, vaan koosteen siitä tiedosta ja kokemuksesta, jota olen ennättänyt kerätä psykologina ja kokkina, keittiössä ja sen ulkopuolella.

Esimerkki mielekkäistä eväistä:

ILOISET ENERGIAPATUKAT

Vaikka kaupan hyllyltä löytää metritolkulla valmispatukoita, kotitekoisten hinta-laatusuhdetta on vaikeaa ylittää. Valmistuskin on vaivatonta, jos oikeat
ainekset ovat käsillä. Perusohjetta voi muunnella vaihtamalla marjajauheen pakastekuivattuihin marjoihin tai korvaamalla tahinin jollain muulla pähkinä- tai siementahnalla. Jos olet superfoodien ystävä, niitä voi lisätä taikinaan maun mukaan.

16 kpl

3 rkl pellavan- tai chiasiemeniä
5 rkl marjajauhetta
4 rkl mieleistäsi proteiinijauhetta
1 dl rusinoita
4 rkl tahinia
1 dl kaura- tai tattarihiutaleita
1/2 omena
1 tl jauhettua luonnonvaniljaa
ripaus suolaa
(pakastekuivattuja mansikkalastuja)

Jauha pellavan- tai chiansiemenet jauheeksi tehosekoittimessa. Lisää kuorittu omenanpuolikas ja soseuta. Siirrä suureen kulhoon ja lisää muut ainekset. Pakastekuivattu mansikka syventää marjaisaa makua, muttei ole välttämätön. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Vuoraa 20 x 20 cm:n neliskanttinen vuoka leivinpaperilla. Tähän käy myös pieni pahvilaatikko. Painele taikina tiiviisti muottiin ja leikkaa sitten suorakaiteen muotoisiksi patukoiksi. Jos haluat napakamman rakenteen, lämmitä uuni 75 asteeseen ja kuivattele patukoita pari tuntia. Halutessasi voit valmistaa patukat myös raakatyyliin, jolloin kuivattelu tapahtuu 45 asteessa yön yli. Tämä onnistuu myös uunin alaosassa miedoimmalla lämmöllä, uuniluukku hieman raollaan (kiertoilmauunissa luukku voi olla kiinni).

Näin!

Kehon koostumuksemme, aineenvaihduntamme ja energiantarpeemme sekä elämäntilanteemme ovat erilaisia. Niinpä yhtä ja ainoaa oikeaa ruokavaliota ei ole olemassa. Ei myöskään ”Mielekkäiden eväiden ravinto-oppia”. Sitä paitsi hyvän mielen kannalta joustavuus ja tiukkapipoisuuden välttäminen on tärkeää. Siksi mikään ei ole ehdottoman kiellettyä, vaan moni asia on sallittua. Määrää tärkeämpää on laatu sekä aito ilo ruoasta, sen tekemisestä ja syömisestä.