Minua on jo pidemmän aikaa kiusannut se käsitteiden sekamelska, joka leimaa keskustelua koululääketieteestä vastaan täydentävä- ja vaihtoehtoinen lääketiede. Yhtä tuskastuttavaa kuin on lukea hammaskeijuihin ja muihin yksisarvisiin uskovista hupsuista, on lukea skeptikkojen puusilmäistä jumittumista uskomuslääketiede-käsitteeseen (joka onkin täysin suomalainen sanaluomus). Olen nyt laatinut sanaston aihepiiristä täysin tietäen, etteivät ainakaan skeptikot tule linjanvetojani hyväksymään.

Pysyn silti tiukasti kannassani, että perustan ajatukseni paitsi terveeseen järkeen ja tieteeseen, myös pysyväisskeptiseen asenteeseen. Jos tiede ei vielä ole selvittänyt jonkin parannuslinjan toimintamekanismia, se ei tarkoita, etteikö se parannus voisi käytännössä toimia (ja placeboselitys on tässä yhteydessä strutsimaista pääntyöntöä hiekkaan). Se ei myöskään tarkoita, etteikö tulevaisuudessa tiede voisi selitystä löytää. Tässä poikkean ratkaisevasti skeptikkojen linjasta. Heidän mukaansa mikäli jonkin hoidon toimintamekanismia ei kyetä selvittämään tämän hetkisen tieteen keinoin, se on uskomuslääketiedettä ja placeboa. Piste.

Tulen vielä myöhemmin kirjoittamaan tarkemmin niin homeopatiasta kuin akupunktiostakin sekä placeboista. Olen myös täysin tietoinen, ettei Suomessa ole ihan hyväksyttyä puhua ”lääketieteestä” näissä yhteyksissä, mutta noudatan tässä anglo-saksista kieliperinnettä.

Käsitteitä

VIRALLINEN LÄÄKETIEDE (eli koululääketiede, allopaattinen lääketiede)

Tutkimustietoon ja Käypä hoito -ohjeistukseen perustuva länsimainen lääketiede.

ELÄMÄNTAPALÄÄKETIEDE (elintapalääketiede, hyvinvointilääketiede)

Termi on melko uusi tulokas (skeptikko sisälläni epäilee, että se on kehitetty kiertämään huonomaineinen käsite ”täydentävä lääketiede”, jotta ajatus saataisiin markkinoitua lääkärikunnalle). Kysymys on joka tapauksessa huomion kiinnittämisestä ruokavalioon, liikuntaan ja stressinhoitoon virallisen lääketieteen täydennyksenä.  Kuten täydentävässä lääketieteessä aina on tehtykin. Muutamat manuaaliset hoidot hyväksytään joukkoon.

ID-10044394

Image courtesy of Ambro at FreeDigitalPhotos.net

TÄYDENTÄVÄ LÄÄKETIEDE

Edellämainittujen lisäksi tähän kuuluvat erilaiset manuaaliset hoidot (hieronta, lymfaterapia, osteopatia, hermoratahieronta, kollageeniterapia, kalevalainen jäsenkorjaus jne.), yrttilääkkeet ja -hoidot, täsmäravitsemusohjeet sekä esimerkiksi akupunktio (joka Suomessa leimatan uskomushoitoihin kuuluvaksi, mutta tulen kirjoittamaan sitä koskevasta tutkimustiedosta). TCM eli perinteinen kiinalainen lääketiede sekä ayurveda (perinteinen intialainen lääketiede) kuuluvat tähän ryhmään, osittain myös homeopatia, jota voidaan käyttää täydentävänä tai vaihtoehtoisena. Olennaista on, että niitä käytetään lievän oireilun itsehoidossa sekä virallista lääketiedettä nimensä mukaisesti täydentämään.

VAIHTOEHTOINEN LÄÄKETIEDE

Vaihtoehtoista lääketiedettä käytetään virallisen lääketieteen sijasta. Tähän kuuluvat isoksi osaksi homeopatia sekä erilaiset rokotusdenialistien liikkeet. Homeopatiasta tässä lyhyesti sen verran, että sokeripillerit ja vesi parannusaineina tarvitsevat toimiakseen ehdottomasti uskomista, mutta homeopaattilääkäreiden kokonaisvaltainen lähestymistapa tuottaa kuitenkin tuloksia, varsinkin eräissä kroonisissa sairauksissa. Kirjoitan aiheesta myöhemmin oman juttunsa.

USKOMUSLÄÄKETIEDE

Tämä käsite on siinä mielessä oksymoroni, että kaikkeen paranemiseen liittyy aina uskomus. Siksi olen laittanut pikku tähden symboliksi kahteen muuhunkin kohtaan. Kulttuuriantropologin silmin ei ole mitään eroa siinä herättävätkö potilaan uskon paranemiseen lääkärin titteli, valkoinen takki ja stetoskooppi vai poppamiehen helistin ja irvistävä naamari. Molemmissa on kyse paranemisen symboleista.

On tietenkin helppo huvittua enkeliparantajista ja yksisarvisiin uskojista. Pohjimmiltaan on kyse ensinnäkin maailmankatsomusten eroista: tieteen (ja skeptikkojen) maailma on materialistinen ja rationaalinen mutta potilaiden maailma usein henkinen ja/tai irrationaalinen. Materialistinen tiede luokittelee siksi myös akupunktion uskomuslääketieteeksi, koska se perustuu ajatukseen kosmisesta energiasta, kaikessa läsnäolevasta hengestä (yleisesti käytetty mutta kaikkea muuta kuin täsmällinen suomennos) eli chi’stä sekä niin kutsutuista meridiaaneista, joiden symboliluonnetta länsimaiset aivot eivät ymmärrä. Kuten akupunktio myös homeopatia on skeptikkojen mukaan uskomuslääketiedettä. Kummastakaan ei tiedetä, miksi ne toimivat (niissä vaivoissa, joissa ylipäätään toimivat). Toisekseen kyse on siitä, ettei ihminen skeptikkojen mielipahaksi tavallisesti ole rationaalinen olento.

relax

Syy siihen, miksi kuitenkin erotan uskomuslääketieteen ja vaihtoehtoisen lääketieteen toisistaan johtunee siitä, että olen asunut jo niin kauan Keski-Euroopassa. Täällä homeopatian syntysijoilla näen ja kuulen jatkuvasti ihmisistä, jotka ovat saaneet avun homeopatiasta. Täällä on sairaaloita, joissa potilas voi valita koululääketieteen ja homeopaattisen hoitolinjan välillä (kirurgiaa käyttävät molemmat). Täällä on sekä apteekkeja, jotka myyvät molemman linjan lääkkeitä, että jompaan kumpaan erikoistuneita (siis myös pelkästään homeopaattisia valmisteita myyviä).  Täällä ei yksinkertaisesti ole tapana alkaa hyperventiloimaan eri tavalla parantuvista. Täällä virallisen lääketieteen edustajakin voi määrätä vaihdevuosiin yrttilääkkeitä, niksauttaa kiropraktisin ottein potilaan jännitystiloja tai antaa vastaanotollaan myös akupunktiohoitoja.

Pragmaatikkona ajattelen itse, että pääasia, että ihminen saa helpotusta vaivoihinsa tai jopa paranee. Keskiössä ei ole kysymys siitä, onko hän tieteellisen puhdasoppisesti parantunut. Tietenkin on totta, että lukemattomat huijarit käyttävät hyväkseen ihmisten herkkäuskoisuutta. Toisaalta virallisen lääketieteen nöyrää suostumista medikalisaatiota toteuttaviksi lääketeollisuuden marioneteiksi voi myös pitää jonkinlaisena ”huijauksena”, ilman että nyt aletaan uskoa varsinaisiin salaliittoteorioihin. Kun ihmisen sairastaminen on eristetty koskemaan vain jotain tiettyä ruumiinosaa, ja hänen paranemisensa on mekanisoitu kemialliseksi ja kirurgiseksi prosessiksi, ollaan hukattu iso siivu paranemisprosessista… Sitä siivua lukuisat ihmiset nyt metsästävät takaisin, kuka järkevämmin ja kuka hupsummin.

Tarvittaisiin enemmän hyvinvointiasiantuntijoita lääkärikeskuksiin. Tässä asiassa uranuurtajana toimii Lääkärikeskus Aava, joka vastikään haki palvelukseensa hyvinvointiasiantuntijaa (laajan osaamisen personal traineria). Oma utopiani on lääkärikeskus, jossa virallisen lääketieteen lisäksi erilaiset täydentävän lääketieteen hoidot tukevat potilaan paranemista ja myös ennaltaehkäisevät tulevia sairastumisia. Tähän tarvitaan ennakkoluulotonta asennetta myös sellaisia hoitomuotoja kohtaan, joiden toimintamekanismia ei tiede vielä tiedä, mutta joilla on todennetusti vaikutusta (kroonisissa) sairaudentiloissa. Tällä olisi pitkällä tähtäimellä merkittävä kansanterveydellinen ja myös -taloudellinen vaikutus.

Toisaalta olen jo ehtinyt nähdä, miten virallisen ravitsemusvalistuksen laiva hiljalleen natisten kääntyi hiilihydraattitietoisemmaksi, joten miksipä ei tämäkin utopiani voisi joskus kymmenen vuoden päästä olla totta?

Kirja Koko naisen terveys, jonka olen kirjoittanut yhdessä lääkäri Anna Sillanpään kanssa, on kirjoitettu tässä hengessä.

 

Päivitetty versio löytyy täältä