Tartossa lääkäriksi valmistuneen, nykyisin refleksologina ja hierojana toimiva Ulvi Wirén on kirjoittanut kirjan, jossa esitellään lyhyesti joukko erilaisia luontaishoitoja. 

Pidin Wirénin edellisestä kirjasta Kehon viisaus & mielen voima – Ajatusten avulla terveeksi. En ollut kaikesta kirjoittajan kanssa samaa mieltä, mutta kirja herätti ajatuksia ja oli miellyttävällä tavalla inhimillinen.

Tämä uutuuskirja oli minulle pienoinen pettymys. Aiheen käsittelytapa oli suoraan naistenlehdistä: ”mitä, miksi, miten vaikuttaa” (puuttui vain ”mitä maksaa”). Esittelyt olivat niin ympäripyöreitä, etteivät ne oikeastaan kertoneet yhtään mitään, ja kaikki hoitomuodot oli käsitelty samanarvoisina, ilman analyysiä ja kriittisyyttä.

Wirén kyseenalaistaa täysin luontaishoitojen arvioimisen nykyisin tieteellisin menetelmin: ”Kun luontaishoitoja on käytetty tuhansien vuosien ajan, ja ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi, miksi niiden tehoa pitäisi alkaa todistaa suhteellisen nuoren tieteen ehdoilla? Miksi nykytiede nostetaan kaiken yläpuolelle?”

Olen samaa mieltä siitä, että on ylimielistä mitätöidä vanhojen kulttuurien perintö ja lukemattomien ihmisten havainnot ja kokemukset vaatimalla niiden tieteellistä todistamista. Toisaalta voi huomauttaa, että vanhoissa kulttuureissa parantajat eivät ottaneet rahaa työstään. Nykyiset luontaishoidot ovat ainakin kaltaiselleni pientuloiselle kirjailijalle kalliita. Silloin mielestäni on oikeus vaatia hoitomuodolta muutakin näyttöä kuin se, että ”tämä on perinteistä”. Lisäksi kirjassa esitellään lukuisia hoitomuotoja jotka ovat täysin uutta perinnettä. Wirénin mukaan ne kuitenkin ”kuuluvat samaan kastiin vanhojen traditiojen kanssa, koska niissä otetaan keho- ja mieli huomioon kokonaisuutena”. Niinhän yksisarvishoidoissa ja enkeliparannuksissakin tehdään (jostakin syystä näitä ei esitellä kirjassa).

Naistenlehtimäisestä käsittelystä seuraa myös se ongelma, että koska eri hoitomuodot on esitelty hyvin lyhyesti ja täysin abstraktion tasolla, en osasta tajunnut yhtään mitään. En edes sellaisista, joita itse olen kokeillut tai jotka kuuluvat kiinteänä osana elämääni. Tällaisia ovat esimerkiksi osteopatia, feldenkrais, giqong ja jooga. Joogan, taijin, qigongin jne. mukaan ottamisesta kirjaan luontaishoitoina voidaan tietysti keskustella, kun kyseessä ovat syvälliset itsekasvatusmenetelmät.

Osteopatia määritellään kirjassa näin: ”Osteopatialla pyritään normalisoimaan koko kehon rakenteet. Tällöin keholla on edellytykset parantaa alkuperäinen häiriötila, sillä koko keho pyrkii luontaisesti korjaamaan vaurioita. Osteopatialla pyritään siis tarjoamaan keholle suotuisat olosuhteet häiriötilan korjaamiseksi.”  Olen lukenut tämän moneen kertaan, mutta en edelleenkään tiedä, mistä on kyse käytännön tasolla. Huolimatta siitä, että olen parhaillaan osteopaatin hoidossa nilkkamurtumani jälkeen, ja olen huomannut jo kahden hoitokerran vaikuttaneen liikuntakykyyni ”jalankosketeltavasti” (sairaskassani maksaa osteopatian, mikä sivuhuomautuksena kerrottakoon).

Ehkä kaikkein suurin ongelma kirjassa on täysi kriitikittömyys ja analyyttisyyden puute. Ihan järkevät funktionaalinen lääketiede, hieronta, lymfahieronta, jooga, meditointi jne. esitellään täysin samanarvoisina Aura-Soma-terapian, Bachin kukkaterapian ja jalokiviterapian kanssa. Minkäänlaisia varauksia ei esitetä vaikkapa antioksidanttihoitojen, Colonic-terapian tai kuppauksen suhteen.

Kirja sopii sinulle, jos olet pehmohömpsöttelyyn suuntautunut ja pidät naistenlehtiviihteestä etkä edes kaipaa syvällisempää tietoa aihepiiristä. Eli todennäköisesti isolle osalle naisista.

TILAA KIRJA BOOKYSTA