”Kottaraisen Toivo, Ryynäs-Toivon renki,
muuten oli hyvä mies, mut sillä haisi henki
Hampaankolossa on lihanpaloja ja velliä
nuorena on aivan liikaa syönyt karamelliä
Tohtinut ei Toivo koskaan mennä naisiin
koska henki haisi niin kuin paise puhkaistaisiin

Kun Toivo kerran meni luolaan, haisunäätä tuli pois
ehkä keskikaljalla pois pahan hajun saada vois
Mutta kotimatkallaan syö sipulia grillillä
kotiinmentyänsä huuhtoo suunsa vielä sillillä
että aamuyöstä Toivon kanssa suudellessaan
tyttö tuntee menevänsä asemalla vessaan”

Jaakko Teppo

Jos olisin aloittanut juttuni toteamalla ”suun terveys on yksi tärkeimmistä terveyden osa-alueista”, et taatusti olisi alkanut edes lukemaan kirjoitustani. Vaikka se on!

Lehtitietojen mukaan Suomeen on kasvamassa sukupolvi kottaraisen toivoja, jotka mussuttavat karkkia ja juovat energiajuomia ja limsaa monta kertaa päivässä. Vähän (mutta vain vähän) vanhempana tulevat lisäksi tupakka ja viina kuvioihin. Kun sitten hampaiden pesutiheyskin on mitä on, lopputuloksen arvaa. Jaakko Tepon sanoin ”tekohampaat sammaan lassiin yöksi laitettiin”.

Nuoren näkökulmasta vanhuus koittaa joskus sadan vuoden päästä, jos ikinä. Kerron kuitenkin minua liikuttaneen tarinan elävästä elämästä: viime vuonna olin hammasteknikon pakeilla koska suuhuni piti laittaa silta (takana kuollut hammas, juuritulehdus jne.). Hammasteknikko oli kovasti puhelias, ja hän kertoi tarinan siitä, miten tärkeää hänen työnsä on. Asiakas oli vanha mies, joka ei enää vuosiin ollut pystynyt syömään kuin velliä lonksuvien tekohampaiden vuoksi. Teknikko rakensi miehelle uuden purukaluston, ja prosessin lopuksi he menivät yhdessä syömään. Vanhus aikoi vanhasta muistista tilata sosekeittoa, mutta teknikko sanoi että tilaapa kunnon pihvi. ”Enhän minä sellaista pysty syömään!” ”Pystyt sinä!” Kuulemma onnenkyyneleet olivat vierineet miehen poskille, kun hän ensimmäisen kerran moneen vuoteen pystyi syömään oikeaa ruokaa.

Omat hampaani eivät ole mikään helmenvalkea suora rivi, vaan vähän vinksin vonksin ja väärällä purennalla ja luonnonvalkoiset. Ikeneni turpoavat helposti (sokerista, joten pääsääntöisesti kartan sitä), ne myös tulehtuvat helposti. Hammasvälini ovat tiukat. Niinpä aloitan joka aamuni ensimmäiseksi pesemällä pehmeällä harjalla ja herneen kokoisella pallerolla hammastahnaa niin hampaat kuin ikenetkin. Langoitan hammasvälit joka ilta ennen pesua. Iltaisin käytän valkaisevaa hammastahnaa, joka ei ole hankaavaa vaan valkaisevuus perustuu pyrofosfaatteihin (ei sovi lapsille, joiden hampaat vielä ovat kasvussa). Lopputulos näkyy kuvassa yllä, hammasrivi ei täytä hollywood-standardeja mutta suu on terve.

Koska jo valmiiksi olin tiedostanut asian tärkeyden, tutustuin suurella mielenkiinnolla vastailmestyneeseen Terve suu -kirjaan. Siinä oli paljon kiinnostavaa ja minulle uuttakin asiaa esimerkiksi kasvissyönnin vaikutuksesta hammasterveyteen, erilaisten hammastahnojen ominaisuuksista, suupielitulehduksista ja aftoista, turvallisesta fluorin käytöstä jne. Eri ikäkausien suuterveyden ongelmat on käsitelty kattavasti, ja kaikista teemoista kerrotaan niin omahoidon vinkit kuin asiantuntijahoidotkin.
Suosittelen kirjaa ankarasti kaikille terveyden kanssa tavalla tai toisella tekemisissä oleville tai muuten tosissaan terveydestä kiinnostuneille!

Helena Heikka, Anne Hiiri, Sisko Honkala, Helinä Keskinen ja Kaarina Sirviö (toim.): Terve suu (Duodecim 2015)

Kirja Bookyssa