Olen ilmiselvästi ”inessä skenessä”, kun sekä luuliemi että lehtikaali kuuluvat ruokalistalleni. Luuliemi on tosin kuulunut sinne jo kymmenen vuotta, ja lehtikaaliakin kuivasin varastoon melko sattumalta…

Nyt kuulemma Amerikassa kuumin terveystrendi on luuliemen hörppiminen. Jenkkityyliin sitä hörpitään työmatkoilla styroxkupeista… Jostakin luin, että Madonna ja kumppanit vannovat luuliemen nimiin ihonhoidon, kollageenin, vuoksi, joka meidän vanhojen kurppien ihoille on hyväksi.

luuliemi

Itsetehdyt liemet ovat äärimmäisen ravitsevia. Ne sisältävät runsaasti kivennäisaineita helposti imeytyvässä muodossa. Sen lisäksi liemet tekevät ruoista herkullisia.

Eikö liemien keittely ole työlästä? Ei kotikeittiössä ole aikaa moiseen, eikö se ole vain gourmet-kokkien hommia? Moni varmaan ajattelee näin ja käyttää maun antajina kovetettuja kasvirasvoja sisältäviä liemikuutioita tai kalliita fondeja samalla kun heittää oivallisia liemien raaka-aineita roskiin – aivan turhaan. Suurta tuhlausta on esimerkiksi joulun aikaan kaataa kinkunpaistoliemiä eli kotitekoisia lihafondeja (myös putkimiesten harmiksi) viemäriin. Kinkunliemen rasvan voi käyttää paistamiseen ja liemen voi pakastaa pienissä erissä keitoissa ja kastikkeissa käytettäväksi.

Liemiin kelpaavat hyvin tähteet, jääkaapissa hieman väsähtäneet (ei toki pilaantuneet) juurekset ja vihannekset sekä vähän väljähtyneet yrttimausteet purkkien pohjilta. Ikkunalla olevan ruukkuyrtin kuivat osat ja varret voi heitellä sekaan antamaan makua. Myös työssä voi hieman oikaista. Porkkanoille ja sipuleille riittää hyvin pesu, kuoriminen ei ole välttämätöntä. Sipulin kuori sitäpaitsi antaa liemelle mukavasti väriä. Liemien valmistus sujuu helposti muun ruoanvalmistuksen ohessa. Työläin vaihe on ainesten pilkkominen kattilaan, muuten liemi porisee itsekseen hellalla ja valmis liemi vain siivilöidään keittokattilaan tai pakastusrasiaan. Hyvä konsti tehdä valmiita lihaliemikuutioita on pakastaa vahvat liemet, kuten kinkun tai paistin liemi, jääpalamuotteihin tai pusseihin.

Kun pakastimessa on valmiina erilaisia liemiä, herkullinen ja taatusti lisäaineeton keitto valmistuu nopeasti. Ja mikä parasta – itsetehty liemi päihittää maultaan valmiit liemikuutiot kirkkaasti.

Tämä on ote kirjan Laihdu ilman nälkää – hiilihydraattitietoista kotiruokaa (2005) alkuperäiskäsikirjoituksesta. Painetussa kirjassa liemistä tehtiin hiukan enemmän gourmet-versioita (kirjan kolmas tekijä oli kokki ja kustannustoimittaja gourmand), mutta itse olen pysynyt yksinkertaisella liemilinjalla.

Kun pakastamme kauriin tai villisian, irrotamme myös luut ja pakastamme ne käsittelemättä pienissä erissä. Kun ryhdyn liemen tekoon, paahdan luita hetken ja keitän sitten tunnin pari hiljaisella lämmöllä. Ravinteiden irtoamista edesauttaa viinietikka, jota voi lisätä liemeen. Amerikkalaisten superjulkkisten lientä keitetään lehtitiedon mukaan vuorokausi tai pari, mutta heillä onkin joku laiton puretoricolaispalvelija vahtimassa kattilaa nälkäpalkalla, eikä sähkölaskukaan heitä purista, ilmastonmuutoksesta ja ympäristönsuojelusta nyt puhumattakaan…

Lopuksi maustan liemen kuivatuilla yrteillä, herbamarella ja himalajan suolalla, joskus chilillä.

Nyt kun ulkona on kylmä, säilytän liemikattilan terassilla. Annan luiden olla siinä. Poistan luut vasta kun liemi on käytetty parin kolmen päivän päästä tai jos teen kasvissosekeittoa liemeen.

Liemi on herkullista, ja olen käyttänyt sitä pätkäpaastoillessani 500 kcal päivinä. Pakastamissani luissa on usein hiukan lihaa kiinni ja myös rasvaa, joten liemi pitää nälkää.

lehtikaali

Appivanhemmat kokeilivat tänä kesänä ensimmäistä kertaa lehtikaalin viljelyä. Sato oli hurja eivätkä he saaneet tietenkään kuin pienen osan sadosta syödyksi. Keksin, että voisihan sitä kokeilla kuivata. Niinpä anopin kanssa kuivasimme ison satsin lehtikaalia, jota nyt käytän sekä kaalikeitoissa ja -padoissa että viherjauheena (riippuen kuivuusasteesta, minulla on niitä nahkeampina ja ritisevämpinä erästä riippuen). Lukiessani eilen Reformhausin luontaistuotelehteä huomasin uutisen lehtikaalijauheesta, jota kovalla hinnalla kaupitellaan superfoodina. Joku muukin on siis keksinyt saman idean kuin minä. Minulle ei vain juolahtanut mieleenikään ryhtyä kaupittelemaan tuotetta… Oletin, että kyseessä on vain omia outoja kokeilujani (olen kuivannut rucolaakin; ja parhaillaan kuivumassa on pihan salaattipenkissä liian isoiksi kasvaneita vesikrasseja).

Kuvan vihersmoothiessa on paitsi kuivattua lehtikaalta myös persiljaa sekä viherjauhetta, jossa on kaikenlaisia kuivattuja yrttejä. Kahden hengen annokseen tuli yksi banaani, yksi omena ja yksi päärynä, tuoreita saksanpähkinöitä melkein suoraan puusta, siemensekoitusta, kookoslastuja, teelusikallinen hunajaa ja ripaus kuivattua steviaa. Pinnalle ripottelin sarviapilan ituja (idätystietoja löytyy kirjastani Villiinny kaupunkiviljelijäksi). Tämä oli niin niin superfoodia että se on suorastaan terveyspornoa.

kuivakaappi

En ole mikään lopunajan varautuja, mutta kuivakaappimme näyttää tämmöiseltä. Meillä tehdään todellakin hidasta ruokaa!