Psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerma nostaa kirjassaan Usko, toivo ja huijaus esiin meidän ihmisten haavoittuvuuden, kun meitä halutaan manipuloida — tai jopa psykoterrorisoida. Niin uskonnon kuin terveydenkin nimissä.

Lukemattomat mielipidevaikuttajat, toisinajatteljat, gurut, huijarit ja puoskarit kilpailevat perinteisten asiantuntijoiden kanssa niin mediatilasta kuin ihmisten huomiostakin. Esimerkiksi terveyskeskustelu on nykyisin aikamoista villiä länttä, jossa kaikki näkökulmat esitetään samanarvoisina ”mielipiteinä”, eikä enää osata tehdä eroa mielipiteen ja tutkitun tiedon välillä. [Kirjoitan tässä Lauerman kirjan innoittamana myös omia ajatuksiani aihepiiristä. Merkitsen Lauerman kirjan kommentit (HL) selkeästi erikseen omista pohdinnoistani (VT).]

adrenal-fatigueLisämunuaisen ”uupumus”syndrooma on malliesimerkki kiistellystä aiheesta, josta maallikon on vaikea ottaa selvää. Suomalaisendokrinologit kiistävät ilmiön, eräät amerikkalaisendokrinologit kirjoittavat aiheesta kirjoja. Netti pursuaa ohjeita syndrooman oireiden selättämiseen (oireet ovat sellaisia, että ne sopisivat moneen muuhunkin hormonaalisen epätasasapainon tilaan). Kun jostakin tämmöisestä tulee muotidiagnoosi, monet alkavat konsultoida Dr. Googlea… Ja soppa on valmis. Siitä huolimatta ilmiön teilaaminen huuhaana ja roskatieteenä osoittaa vain perehtymättömyyttä aiheeseen. Jos eri osapuolet vaivautuisivat perehtymään, keskustelemaan ja kuuntelemaan, yleinen terveystietoisuus astuisi taas askeleen eteenpäin. (VT)

Tiedon tieteellisyyden keskeinen kriteeri on se, ettei se ole uskon asia, vaan tapa ja aineisto, jolla tiettyyn käsitykseen on päästy, on läpikotaisin tarkasteltavissa ja kritisoitavissa. Kritiikiksi ei kuitenkaan hyväksytä autoritaarista julistusta paremmasta tiedosta eikä hatusta vedettyjen argumenttien esittämistä. (HL)

Suomessa on viime vuosina herännyt voimakas tiede- ja asiantuntijavastaisuus terveyskeskustelussa. Aivan kuin olisi kirous olla asiantuntija alallaan? Olen ollut aktiivinen ruokavaliokriitikko vuodesta 2004, ja pitänyt tiukasti linjanani asiantuntijoiden kuuntelemisen ja heidän kanssaan keskustelemisen, silloin kun he ovat olleet siihen valmiita.

Varsinkin alkuvuosina keskustelua ja ajatustenvaihtoa tapahtui ”salaa” yksityisviesteissä — sitten kun asiantuntijat olivat hiilaritietoisten kirjoitusteni aiheuttamasta hyperventiloinnista toipuneet. Osa ei hyperventiloinut alunperinkään, vaan pohti ja otti selvää, onko järkee vai ei. Tällaisista keskusteluyhteyksistä on kasvanut hedelmällistä molemminpuolista ymmärrystä. Ainakin minä olen oppinut paljon.

Joskus on niin, että maallikkoaktivistit nostavat esiin kysymyksiä, jotka osoittautuvat relevanteiksi (ajatellaan vaikkapa maallikkoaktivistien kohdistamaa kritiikkiä sydänmerkin myöntämiskriteereille, silloin kun sokerikorppu sai sellaisen mutta kasvikset eivät tai höttöhiilareiden korvaamista rasvoilla, joka nykyisin on mainstreamia mutta vielä kymmenen vuotta sitten toisinajattelua).

ID-100216524

Image courtesy of vectorolie at FreeDigitalPhotos.net

Kuitenkaan se, että itseoppineiden terveyskeskustelijoiden kritiikki joskus on osunut oikeaan, ei automaattisesti tarkoita sitä, että se aina niin tekisi. On myös paljon huuhaatiedon levittäjiä, joista entisaikaan kaikki olisivat ymmärtäneet, että he ovat kylähulluja ja yksityisajattelijoita. Heillä voi olla ihan kivoja ajatuksia, mutta niiden joukossa myös ihan pähkähulluja väitteitä. Nykyisin heitä tituleerataan mediassa asiantuntijoiksi… (VT)

Hämmennystä lievittämään ja aiheuttamaan on myös tarjolla uudenlaista apua: terveydenhuollon ulkopuolella toimivia terapeutteja, konsultteja, valmentajia ja erityisasiantuntijoita. — Elämää yleisesti parantavan ohjauksen esittelyteksteissä korostuu usein kaksi teemaa: viisauden erityinen merkitys tietoon verrattuna ja kaikkinainen pehmous ja hyvyys.

Ajatus tietoa ylemmästä ja siksi sen korvavasta viisaudesta on toki mielenkiintoinen, mutta itseen viittaavana jotenkin arrogantti. Viisauden määrä on tiedon määrään nähden sikäli kiusallinen suure, ettei sitä juurikaan voi mitata. Yrityskonsultiksi ilmoittautunut kasvatustietieteiden maisteri ja NLP-master perii usein palveluistaan varsin luontevasti moninkertaisen hinnan verrattuna esimerkiksi pitkälle koulutettuun, laillistettuun terveydenhuollon ammattilaiseen. (HL)

Mielenkiintoista, välillä huvittavaa ja välillä surettavaa on myös seurata, miten herkkäuskoisia ihmiset ovat kaikenlaisen ”pehmoilun” suhteen. Kunhan markkinoinnissa vain esiintyvät sanat ”luonto”, ”luonnonmukainen”, ”alkuperäinen”, ”ikiaikainen” jne., kaikki väitteet menevät läpi. Terveyttä tavoittelevat oman elämänsä potijat ovat mahtava rahasampo häikäilemättömille. (VT)

Osa luontaislääketieteeksikin kutsutusta toiminnasta ei ole luontaista eikä tieteellistä, eivätkä sen puitteissa hyvällä katteella myytävät valmisteet ole lääkettä nähneetkään. On harvinaista, muitta tässä yhteydessä totta, että kolmiosaisen yhdyssanan jokainen osa on harhaanjohtava. Yhtä perustellusti kuin näistä purkeista haetaan terveyttä, voisi puraista terveyttä perinteisestä lenkkimakkarasta, sillä siinäkin on peräti monia aineita jotka ovat mukana lähes kaikissa elimistön toiminnoissa, ja vieläpä useita lääkkeellisestikin käytettyjä mausteyrttejä kaupan päälle. Terveellisyys on sitten annostelukysymys. Aliravitun HK:n Sininen toki pelastaisi. (HL)

Työkseni täydentävästä lääketieteestä (elintapalääketieteestä) kirjoittavana pohdin näitä kysymyksiä paljon. Täysin teilaavat skeptikkokirjoitukset saattavat joskus sisältää ihan yhtä lailla epämääräisiä, huonosti perusteltuja väitteitä ja lähdekritiikin puutetta kuin ”pehmosivustotkin”.  Täällä Saksassa koululääketieteenkin edustajat saattavat kirjoittaa tai suositella yrttilkääkkeitä. Sellaisia, jotka ovat rohdoslain alaisia, ja siten samalla tavoin valvottuja kuin lääkkeetkin. Täällä rajanveto ”uskomuslääketieteen” ja virallisen lääketieteen välillä ei ole mustavalkoinen ja jyrkkä, kuten Suomessa tapaa olla. Tarkkana täällä kuitenkin saa olla, kriittisenä terveyssalapoliisina penkoa kirjoituksia…

Hyvin kiinnostava on yleisesti levinnyt harhaluulo ”pahasta lääketeollisuudesta vs. hyvä luontaistuote/ravintolisäteollisuus” sekä ”paha elintarviketeollisuus vs. hyvä luomuelintarvike-teollisuus”. (VL)

Allaolevasta linkistä havainnollistuu, keiden käsissä amerikkalainen luomutuotteiden valmistus on:

Updated-Organic2014

Avointa parodiaa uskontojen erikoisasemasta taas edustaa uudempi Lentävän Spagettihirviön kirkko, joka tukee kreationismia kertoen, että maailman luonut Spagettihirviö väärentää systemaattisesti fossiilien radiohiiliajoitukset, koska sen tiet ovat tuntemattomat. Kaikeksi onneksi kirkon jäsenet eivät ole vielä alkaneet polttaa roviolla niitä, jotka rienaavat Hänen Hiilihydraattisuutensa pastaista kosketusta kiistämällä maailman luoneen mutta näkymättömäksi ryhtyneen pullasilmäisen Spagettihirviön olemassaolon. (HL)

Huumori on fanatismin pahin vihollinen. Maailmahistoriassa ei tiettävästi ole ollut huumorintajuista fanaatikkoa. Meidän terveystietoisten kuluttajien on harjoitettava medialukutaitoamme säilyttääksemme järkemme valon. Magneettimedia ei todellakaan ole lähteenä esimerkiksi The New England Journal of Medicinen veroinen. Ei vaikka jutuissa kuinka korostettaisiin ”lääkäri”lähteitä tai ”tutkija”lähteitä. Ne uutiset ovat jäljitettävissä amerikkalaisille höpösivustoille, joilla on omat missionsa (yleensä raha ja maine).

Esimerkiksi David ”Avocado” Wolfe tekee raakaa bisnestä erilaisilla pehmosivustoillaan, ja somemarkkinoi itseään taitavilla pehmomeemeillä. Hän ei välttämättä aiheuta toimillaan haittaa kenellekään (ja onhan hän soma katsella ja ne meemit sellaisia, että monenkin voi allekirjoittaa) mutta toki kannattaa olla valpas, mihin menee mukaan. Kenen antaa kuljettaa. (VT)

Kotimaisen maallikkoparantajseuran kokouksessa keski-ikäinen, uraansa tympääntynyt virkanainen vakuuttaa, että kuluneeseen mystiikkaan nojaava virkaheitto humanisti on uudelleensyntynyt Väinämöinen. Seuran verkkosivuilla kerrotaan siitä, kuinka yhteisillä hengen voimilla saadaan tietoa riippumatta ajasta ja paikasta. Seurakunnan saarnaaja kertoo lopun ajoista ja ufojen viesteistä, kolehti kerätään. Pastori yrittää herättää kuollutta lasta henkiin, kokouksissa sataa kultahippuja, ja legendaa uskonnollisista ihmeparannuksisat ruokitaan ja paisutetaan Internetissä. — Kyllästyttävää, liikuttavaa vai vaarallista? Intuitiivisesti harva luonnehtisi tätä jäsenilleen lohtua ja huvia tuovaa toimintaa vaaralliseksi enempää kuin Kauniiden ja rohkeiden katsomista. Elämässä on riskinsä, ne täytyy vain valita. Yksilöllisiä tragdeioita toki on, mutta olisivatko niihinkään päätyneiden elämänkohtalot olleet vähemmän tragisia, vaikka he olisivat pitäytyneet tieteelliseen rationaalisuuteen ja evankelis-luterilaiseen uskoon? (HL)

the_credible-hulk

Homeopatia on esimerkki ilmiöstä, joka on pehmoa ja miljardibisnes. Tutkitusti homeopaattisissa preparaateissa ei ole sisällä kuin vettä ja sokeria. Sen myöntävät homeopaatitkin. He etsivät selityksiä esimerkiksi  ”veden muistista” (uudemman tutkimuksen mukaan sellainen on olemassa, mutta se muisti kestää jonkun ”nanosekunnin miljoonasosan”). Monet homeopaatit kuitenkin myöntävät, etteivät tiedä, miksi ne toimivat paranemisprosessissa.

Skeptikot selittävät sen placebovaikutuksella. Minusta selitys on ihan validi. Viittaukset parantuviin eläimiin tai lapsiin vasta-argumentteina eivät ole päteviä, sillä kyllä eläimet vaistoavat parantavan kosketuksen yhtä lailla kuin lapsetkin.

Tässä tullaankin sitten siihen, miksi en ole skeptikoiden kanssa samoilla linjoilla: minusta on ristiriitaista kuitata paranemiskertomukset ”placebolla” ja ajatella, että näinhän tämä järkevästi siirrettiin syrjään. JOS oletamme, että placebo toimii, oletamme myös että ihmismielellä ja keholla on kyky parantaa itse itseään. Jos jatkamme ajatusketjua johdonmukaisesti, voimme aivan rauhallisesti hyväksyä, että täällä Saksassa on miljoonia ihmisiä, jotka elävät vuosikymmeniä homeopatiaa lääketieteenä käyttäen. Keskimäärin he tutkimusten mukaan ovat terveempiä kuin muu väestö (mikä taas ei johdu homeopatiasta vaan terveemmistä ja perhekeskeisemmistä elämäntavoista). Vastoin huumoripilakuvia, homeopatiaan uskovatkaan eivät korvaa tarvittavia leikkauksia tai sädehoitoja loitsuilla ja amuleteilla, vaan käyttävät täydentävää lääketiedettä toipumisen apuna.

Eli en usko homeopatiaan (enkä itse noudata sitä hoitolinjaa, vaikka sen täällä voisinkin valita), mutta näen sen toimivan saksalaisessa arkielämässä (en nyt puhu AIDSia ”parantamaan” lähteneistä vouhakkeista). Miksi ihmeessä minun pitäisi lähteä ristiretkelle sitä vastaan? Eikö riitä, että olen kriittinen siinä, mihin homeopatiaa kannattaa käyttää? (VT)

Alla olevaa sitaattia voi mielestäni soveltaa niin enkeliparantajiin kuin änkyräskeptikoihinkin (Lauerma viittaa tässä kuitenkin vain joogalentäjiin ja vastaaviin):

Hyvän tarkoituksen kääntöpuolena häämöttää nimittäin viime kädessä sellainen piilouskomus, että muut ihmiset ovat jotensakin nyrjähtänyttä ja kauhistuttavaa sakkia, koska he eivät ole alttiita ryhtymään niihin yksinkertaisiin ja selkeisiin toimiin, jotka pelastaisivat maailman.

Usko, toivo ja huijaus — Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin  Bookyssa

Artikkelikuva: Image courtesy of farconville at FreeDigitalPhotos.net