Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen on kirjoittanut käytännöllisen opaskirjan
herkkävatsaisille, erityisesti meille ärtyvän suolen oireyhtymää (IBS) poteville.

Kirja on jo toinen suomalainen kirja aiheesta (”jo” siksi, että koko asia on Suomessa hyvin uusi; ensimmäisen viittauksen aiheesta näin Reijo Laatikaisen blogissa loppuvuodesta 2010, ja sieltä luin seuraavana keväänä ensimmäiset asiaa koskevat artikkelitkin). Laatikaisen kirjasta olen kirjoittanut Ympyrätalon apteekin Hyvinvointiblogissa.

Putkosen kirjan painopiste ja vahvuus on herkkavatsaisen arkielämän kuvauksissa ja käytännön keinoissa arjesta selviytymiseen mahdollisimman vähin mahavaivoin. Leena Putkonen potee itse ärtyvän suolen oireyhtymää, siksi(kin) hänen neuvonsa ovat suorastaan herkullisen käytännöllisiä:

Kun luonto kutsuu, vastaa aina. Mene siis aina vessaan, kun tulee tarve. Hyvin monella erityisesti mahakivut ja ummetus pahenevat, jos ei kuuntele suoliston tyhjentymissignaalia. Sosiaalisissa tilanteissa voi tietysti hassulta singahtaa vauhdilla kohti vessan ovea, mutta tosiaalta uskoisin, että tämän näkeminen normaalina ja arkisena asiana vapauttaa muidenkin elämää.

Putkonen kertoo ujostelematta myös peloista, joita herkkämahainen kohtaa seksuaalisuutensa toteutumisessa: entä jos rakastellessa pääsee pieru? Tämä muuten oli asia, jota en ikinä ole tullut edes ajatelleeksi, vaikka aina olen herkästä mahasta kärsinytkin. Minusta ilmiö on enempi humoristinen, oli piereksijä kumpi hyvänsä,  mutta voin kyllä uskoa, että asia saattaa olla vaikeakin ylitettävä, jos ihminen on muutenkin jännittäjätyyppi (kuten herkkävatsaiset usein – mutteivät toki aina – ovat).

Joissakin yksityiskohdissa Putkosen tiedot poikkeavat Laatikaisen tiedoista. Bongasin ainakin resistentin (sulamattoman) tärkkelyksen ja speltin tämmöisiksi. Laatikaisen mukaan resistentti tärkkelys fermentoituu suolessa, Putkosen mukaan ei fermentoidu. Putkosen FODMAP-luetteloissa speltti kuuluu vältettäviin viljoihin, joita voi pieniä määriä kokeilla, Laatikaisen mukaan speltti saattaa hyvinkin käydä (se on siis rajatapaus kuten tattarikin). Minulle itselleni speltti (joka kuluu alkuvehnälajeihin) sopii hyvin samoin kuin tattarikin, vaikka vehnä muuten niin täysjyvänä kuin valkoisenakin aiheuttaa pahoja turvotuksia.

Putkosen kirjassa on laajahkoja luetteloita IBS-mahaisille sopivista, pienessä määrin sopivista ja sopimattomista ruoka-aineista; mukaan on otettu osittain hyvinkin eksoottisia (ja minulle täysin tuntemattomia) ruoka-aineita. Kirjassa on myös reseptiosio, josta voi poimia ideoita monipuoliseen kokkaamiseen ruokarajoituksesta huolimatta.

Lukijan mielessä herää varmastikin kysymys, kumpi IBS+FODMAP kirja kannattaisi lukea, Laatikaisen vai Putkosen. Mielestäni kaikkien aiheesta vakavasti kiinnostuneiden sekä työkseen näiden asioiden parissa toimivien kannattaa (pitää) lukea molemmat. Nämä ovat kumpikin selkeästi ja ymmärrettävällä kielellä kirjoitettuja, asiantuntevia ja hyviä oppaita — ja täydentävät toisiaan hienosti. Siinä, missä Laatikainen käy läpi aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja kertoo siten myös ”miksi?”, Putkonen keskittyy kertomaan ”miten?” (eikä hänen kirjastaan löydy edes lähdeluetteloa, mikä minusta on selkeä puute; nettisivuille laitetut tutkimuslinkit eivät aja samaa asiaa). Laatikainen kannattaa valita myös silloin, jos haluat noudattaa IBS-ruokavaliota hiilarirajoitteisesti tai jonkin muun erityisruokavalion kanssa (hänellä on laajempi ymmärrys ja yksi uusi kiinnostava oivalluskin aiheesta), Putkonen suhtautuu kasvissyöntiä lukuunottamatta erityisruokavalioihin melko varauksellisesti.

Mikäli kaipaat selkeitä käytännön kikkoja hauskasti kirjoitettuna ja ilman hiilarirajoituksia, Putkosen kirja on mainio vaihtoehto.

Kummankin kirjan voi hakea kirjastosta ja päättää sitten luettuaan, onko aihetta hankkia jompikumpi omaan kirjahyllyyn. Minä pidän hyllyssäni molemmat, koska pidin kummastakin!

 

Superhyvää suolistolle! Bookyssa

Herkän vatsan valinnat Bookyssa