Ne ajat ovat ohi, jolloin mummut käyttivät beigenvärisiä tukisukkahousuja. Nykyisin niin naiset kuin miehetkin käyttävät tarvittaessa hyvännäköisiä tukisukkia, joille niiden harhaanjohtavan nimen vuoksi olen keksinyt uuden nimityksen: ne ovat AKTIIVISUKKIA.

venosanEnsimmäiset kompressiosukkahousuni vajaa kymmenen vuotta sitten olivat kamalat: ne oli kudottu litteiksi, beigenväriset ja niiden silikoninypyt reisissä hajottivat ihoni. Niiden jalkaan vetämiseen tarvittiin sisua, kärsivällisyyttä, silkkisukkaterä ja kumihanskat. Ne ulottuivat korkealle vyötäröön, koska turvotukseni jatkuu keskivartaloon. Ne alkoivat ahdistaa neljän viiden tunnin päästä…

Vierailin loppukeväästä Terttu Lilja Oy:ssä Helsingissä,  jututtamassa alan suomalaiskonkaria Terttu Liljaa sekä AMK jalkaterapeutti Anu Lehtimäkeä. Opin ja oivalsin keskustellessamme paljon uutta sekä ihan ratkaisevan uuden näkökulman!

Ilmaisu kompressio- tai tukisukka on harhaanjohtava, koska hoidollisesti tehokkaasti toimivat sukat stimuloivat eivätkä vain staattisesti purista ja tue. Vaikka yhä käytetäänkin vanhahtavaa ilmaisua puristusluokat I ja II jne., sukat eivät toimi niin, että puristavat joko paljon tai vielä enemmän, vaan ne stimuloivat erilaisella tehokkuudella. Sen kuultuani päätinkin kutsua sukkiani aktiivisukiksi. Vuosien kuluessa niitä on kerääntynyt minulle iso lipastonlaatikollinen erivärisiä ja kauniitakin, joita nykyisin saa. Käytän usein myös aktiivipohjallisia, joita suosittelen kaikille, joiden jalkapohjat turpoavat kävellessä ja seistessä. Niiden lisäksi minulla on monenlaisia polvipituisia urheilusukkia, joista parhaat ovat sellaiset, jotka stimuloivat tehokkaasti nilkoista mutta ovat juuri taidokkaasti sopivat, jotteivat purista polvien alapuolelle syviä vakoja.

Saksassa lymfaongelmien lääketieteellinen hoito on mielestäni kehittyneempää kuin Suomessa. Täällä on lymfa- ja laskimoverenkierron ongelmiin erikoistuneita lääkäreitä, phlebologeja sekä lymfasairaaloita, joissa hoidetaan kaikkein vaikeimpia tapauksia esimerkiksi käärimällä turvonneet raajat ideaalisiteisiin riittävän stimuloinnin aikaansaamiseksi. Olen saanut hoitosarjoja, joissa jalkani on kääritty siteisiin. Sitten olen paarustanut kuin michelinakka tunkkijaloilla niin pitkään kuin olen ahdistumatta kestänyt eli muutaman tunnin. Hoidon tehosta en ollut ihan vakuuttunut, mutta saattoi olla kyse vain taitamattomasta lymfahoitajasta.

Ei kuitenkaan tarvitse olla diagnosoitua lymfaongelmaa kuten minulla hyötyäkseen aktiivisukkien käytöstä. Kuka tahansa, jonka jalat helposti turpoavat ja väsyvät, kaikki seisomatyön tekijät (ja myös istumatyön, jos se on jatkuvaa) hyötyvät näistä. Varsinkin vanhemmiten taipumus turvonneisiin jalkoihin saattaa lisääntyä, esimerkiksi munuaisten toiminnan hiukan heiketessä.

Kyselin Tertun ja Anun näkemyksiä niin lymfahieronnasta kuin lymfaongelmaiselle parhaasta ruokavaliostakin. Yllätyin vastauksista vaikka lymfahieronnan suhteen olin päätynyt omien kokemusteni mukaan samaan. Lymfahieronta avaa tukkeutuman heti siinä vaiheessa kun se alkaa kovettua (lymfapotilaiden raajoihinhan kehittyy tilanteen huonontuessa kovettumia, jotka saattaavat johtaa jopa ihon mustumiseen kovettuneilta kohdin). Minulle ei ole kehittynyt kovettumia eikä mustumia, johtuen todennäköisesti aktiivisesta omahoidosta, mutta sen sijaan olen hyötynyt lymfahieronnasta akuutissa särkytilanteessa, kun turvonneet jalat särkevät öisin. Lymfahieronta ei kuitenkaan varsinaisesti paranna, eikä missään tapauksessa riitä. Sukkien käyttö on ratkaisevampaa.

Anun ja Tertun kokemukset toimivasta ruokavaliosta yllättivät minut erityisesti:  he nimittäin totesivat kuin yhdestä suusta havainneensa, että ne asiakkaat jotka söivät vähähiilihydraattisesti voivat ongelmansa kanssa selvästi paremmin. Saksassa muutamat asiantuntijat suosittelevat vähäproteiinista ja runsashiilihydraattista ruokavaliota, mutta kokeiltuani sen suuntaista en havainnut parannusta turvotuksessa. Sen sijaan hiilaritietoinen ruokavalio, jonka versioista minulle itselleni sopivin on kohtuuhiilihydraattinen ja kohtuurasvainen, näyttäisi auttavan lymfedeeman hoidossa. Anu ja Terttu kehottivat juomaan paljon vettä (ihan vetenä, ei hiilihapotettuna, sillä hiilihappo saattaa pöhöttää). Saunomista kannattaa myös karttaa. Turvotukseen vaikuttavia tekijäitä ovat verenkierto, imunestekierto ja hengitys. Siis myös hengitys!

Osteopaattini on kehunut, etteivät jalkani ole ollenkaan sellaiset kuin lymfaongelmaisilla tavallisesti. Niissä kun ei ole muhkuroita (oma lisähuomautukseni: vaan ne ovat tasaisen paksut nilkasta ylöspäin). Kuten sukkia mitattaessa Terttu totesi: nilkkani ovat kokoa M ja pohkeeni jo kokoa L. Suosittelen painokkaasti oikeanlaisten sukkien etsimistä yhdessä asiantuntijan kanssa (ja vilpittömästi voin kehua, etten vielä kertaakaan ole Saksassa törmännyt Terttua ja  Anua pätevämpiin asiantuntijoihin).

Liikkumalla aktiivisesti, lymfajumppaamalla ja käyttämällä joka päivä aktiivisukkia (joita nykyisin on saatavissa myös seksikkäitä mustia pitsireunaisia) jalkojeni kunto pysyy kuitenkin kohtuuhyvänä.

HOITOPAINELUOKKA Ccl. II (23-32 mmHg)

  • Perinteisillä rullasidoksilla tehty sidonta, käsialasta riippuen, vastaa usein tätä hoitopaineluokkaa
  • Laskimoiden vajaatoiminta ja laskimoperäisen säärihaavan hoito
  • Varikoottinen ekseema
  • Raskaudenaikaiset suonikohjut ja turvotus
  • Laskimotukosten ja -tulehdusten ennaltaehkäisy
  • Laskimotulehdus
  • Turvotus mm. traumojen jäkeen (esim. kipsihoidon, teippausten tms. jälkeen)
  • Arpien liikakasvun ehkäisy mm. pehmytkudosleikkausten jäkeen.
  • Suonikohjutoimenpiteiden jälkihoito (leikkaus, ruiskutus, laser ym.)
  • Imutieperäiset turvotukset
  • Syöpäleikkausten ja sädetyksen jäkeinen turvotuksen hoito
  • Erisypelaksen jällkihoito
  • Trombin jälkihoito
  • Ortostaattisen huimauksen hoito

TÄRKEÄÄ

Hoitosukat puetaan heti herättyä, jalkojen ollessa mahdollisimman turvotuksettomat ja levänneet. Anna kehollesi ja jaloillesi aikaa tottua hoitosukkiin, niiden paineeseen ja vaikutuksiin. Voit ensimmäisinä päivinä ottaa sukat pois, kun siltä tuntuu ja lisätä käyttöaikaa aina aamusta aloittaen ellei toisin ole määrätty. Yleensä hoitosukkia käytetään aamusta iltaan. Hoitotuloksen kannalta on tärkeää, että hoitotuote on aina oikean kokoinen. On tärkeää tarkistaa mitat uutta tuotetta valittaessa.Hoitosukan elastisuus säilyy päivittäisessä käytössä korkeintaan 6 kuukautta. Tämän vuoksi hoitosukat tulisi uusia vähintään 6 kuukauden välein. Hoitosukat tulee uusia nopeammin jos mitoissa tapahtuu muutoksia ja hoitosukat jäävät väärän kokoisiksi.

Lähde: Terttu Lilja Oy

Lähde mukaan seuraamaan projektia! Otan mielelläni vastaan blogini kommenttiosioon linkkejä ja vinkkejä.

____________________________________________

Projekti 60+FIT kestää puoli vuotta 1.7.-31.12.2016.

Personal trainerinani toimii PT ja fysioterapeutti Johanna Mäkelä

johanna

 

 

 

 

 

Kuntokompassi Personal Training Studio

Luomukampaamo ja -meikkaamo sekä verkkokauppa Ecobeautywellness

 

Tuotesponsorit (sponssiehdotuksia voi laittaa sähköpostilla varpu (at) varputavi.com):

 

Terttu Lilja Oy

 

 

vogel-logo-1000environ300px