Omena, selleri ja kahvi aiheuttavat oireita monille — ja kurkulle voi olla jopa kosketusallerginen!

Viime aikoina olen ollut havaitsevinani, että on kovin trendikästä olla ruokavalio-antitrendikäs. Onhan se huvittavaa, kuinka ihmiset valikoivat ja karttelevat ruokiaan! Vai onko oikeasti? Lääketieteen toimittaja ja tietokirjailija Maija Haavisto on kirjoittanut kiihkottoman, kattavan ja asiantuntevan kirjan erityisruokavalioista. Se kannattaa lukea kaikkien, niin ruoista oireilevien kuin ruokaoireilevien ammattiauttajien tai ruokaoireilevia pilkkaavienkin.

Duodecimin julkaisema Ravitsemushoito-opas ilmestyi seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen tieto ravitsemuksesta eri sairauksissa tai oireissa on lisääntynyt ja lisääntyy koko ajan. Haaviston kirjan vahvuus on sen kattavuudessa sekä siinä, että kriittisen tiedetoimittajan tapaan hän ottaa mukaan myös alustavia tai poikkeavia tutkimustuloksia sekä myös täysin vaihtoehtoisia ajatusmalleja.

Haavisto liittää väitteisiinsä numeroidun viitteen, joka kertoo, mistä tutkimuslähteestä tieto on peräisin. Hän myös mainitsee, onko kyseessä pieni, esimerkiksi kuuden hengen tai hiirillä tehty tutkimus. Esitellessään toisinajattelijoita Haavisto kertoo kyseisen toisinajattelijan väitteiden sisällön ja mainitsee myös, onko väitteille mitään tutkimuspohjaa. Jollei ole, hän toteaa lakonisesti: ”Väitteelle ei ole muuta todistuspohjaa kuin kirjoittajan NN kirja.”

Toisin sanoen Haavisto luovii kirjassaan aika lailla samoilla vesillä kuin itsekin teen: hän ei taivu tieteen konsensuksen nöyräksi kuuluttajaksi, mutta ei hän taivu yhtään sen enempää huuhaan levittäjäksikään. Siinä välillä on laaja ja isoilta osin vielä luotaamaton ei-kenenkään-maa, jota voi tarkastella uteliaan kiihkottomasti, jättäen tulevalle tutkimukselle mahdollisuuden. Kokemusperäistä tietoa halveksimatta.

Kirjan sisältö on monipuolinen. Siinä esitellään erilaisten allergioitten ja ruokayliherkkyyksien perusteet; lukuisat erityisruokavaliot, joista kolmannes oli sellaisia, joista en koskaan ollut kuullutkaan (kuten en niihin liittyvistä sairauksistakaan). Lisäksi mukana ovat käytännön näkökulmat erityisruokavalioitten noudattamiseen arjessa. Hyvää tietoa perheille, laitoksille, ammattiauttajille, matkustajille ja kutsujen järjestäjille.

Haaviston kirjat ovat tarpeellinen lisä suomalaiseen ravitsemuskirjallisuuteen. Olen aiemmin kirjoittanut kirjasta Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin näin:

Haavisto käy kirjassaan läpi erilaiset lääkehoidot, myös tutkimusvaiheessa olevat. Lisäksi hän esittelee kattavan valikoiman täydentävän lääketieteen hoitoja: ravitsemus- ja ruokavaliohoidot, lääkeyrtit, ravintolisät, invasiiviset hoidot jne. Pidin paljon kirjoittajan yhtäaikaa ennakkoluulottomasta mutta tiukan tieteellisestä ja asiallisesta lähestymistavasta. Hän on merkinnyt jokaiseen tietoon lähdeviitteen. Lähdeviitteitä kirjassa on kaikkiaan liki 1200, joten Haavisto on tehnyt perusteellista työtä, myös lähdekritiikissä.

Lue koko kirjoitus

Eikä pidä unohtaa Haaviston klassikkoteosta Hankala potilas vai hankala sairaus – tietoa huonosti tunnetuista pikäaikaissauksista (olen kirjaa kehunut useammankin kerran sosiaalisessa mediassa, mutta kehunpa vielä kerran). Kirjaa saa ainakin hyvinvarustetuista kirjastoista.

Tasokasta työtä on tämäkin kirja.

Kirja Bookyssa