Osallistuin #tissiviikkoon tällä kuvalla. Tissiviikon käynnistäjien tarkoituksensa on riisua seksismi tissien ympäriltä. Kommentoin kuvaani toteamalla, että selviän lyijykynätestin sijaan milloin tahansa penaalitestistä. Hashtageilla #mummotissit ja #60plusFIT. Edes huumori ja ikä eivät riittäneet, jotta kaikki tykkääjät olisivat oivaltaneet kuvan pointin. Onneksi enemmistö kuitenkin. Minusta tisseistä ei tarvitse seksiä riisua, mutta seksismi kyllä. Seksismiä on se, että asetetaan rinnoille koko- ja muotovaatimuksia. Seksismiä on se, että pidetään imettäviä äitejä pahennusta herättävinä.
60+FIT -projektin viimeinen kuukausi on käynnistymässä, mutta tietenkin itse projekti on vasta alkumetreillä. Aion elää viimeiset vuosikymmeneni älyllisesti ärhäkkänä, kropassani viihtyvänä, seksuaalisesti aktiivisena ja parhaani mukaan viisastuvana. (Se on tietenkin selvää, ettei elämä mitään takuita anna. Saatan seuraavassa hetkessä kompastua hakiessani alakerrasta kahvia ja neliraajahalvaantua.) Siltä osin kuin elämääni voin vaikuttaa, teen sen. Se kuulostaa varmasti tylsältä ja seksittömältä. Siihen syyllinen en ole minä, vaan tämä aika. Tämä aika, jossa mitataan selkäläskeistä rasvaprosentteja ja palvotaan nuoruutta, pidetään seksuaalisuutta suorituksena, muikistellaan idioottiselfieissä — ja ennen kaikkea halutaan mieluiten olla ajattelematta mitään kissavideosta heltymisestä vaikeampaa.
Olen viisi kuukautta treenannut personal trainer Johanna Mäkelän ohjeilla. Voimani ja taitoni kehittyvät hitaasti. Kehittyvät kuitenkin. Toistaiseksi olen elämäntavoilla saavuttanut sen, ettei lihasmassani ole vähentynyt viimeisten kuuden vuoden aikana. Tavoitteena on tietenkin saada sen määrä kasvamaan ja parantaa kehon kompositiota, enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa. Nyt kun olen onnellisesti ohittanut vaihdevuodet ja selättänyt unihäiriöt, minulla on energiaa treenata lampaan raivolla. Sentit katoavat hitaasti, kilot vielä hitaammin, mutta suunta on oikea.
Hiitin jälkeinen antiselfie. Tukka pystyssä, naama hikisenä ja henkeä puuskuttavana. Vanheneminen on siitäkin kivaa, että viimeistään nyt voi nauraa itselleen rakastavasti (jollei nuorempana ole osannut; itse olen osannut aina nauraa itselleni, itsestä tykkäämisen opettelu on kestänyt kauemmin).
Hidas edistymiseni johtunee ominaislaadustani: olen aina ollut niitä ihmisiä, joilla lihakset kehittyvät hitaasti mutta katoavat nopeasti. Siihen saattaa vaikuttaa myös ikä, jonkin verran. Siihen vaikuttaa ihan varmasti se, etten ole tehnyt treenaamisesta uskontoa eikä se ole ainoa elämänsisältöni. Treenaan pääsääntöisesti ohjelman mukaan, sitkeästi, mutta ei minulle tuota ongelmia jättää treeniä väliin, jos elämä niin vaatii.
Syömiseni ovat olleet kunnossa jo 13 vuotta. Tosin ei minulla koskaan ole ollut tapana levitellä sipsi- ja karkkipusseja ja keksipaketteja ympäri asuntoa ja napostella herkeämättä. Limsaakaan en ole juonut monta kertaa elämässäni (koska en pidä sen mausta). Kun olen energiamääriä seurannut, nekin ovat ilmeisen ruodussa. Teoriassa olen enimmäkseen lievässä kalorivajeessa. Noudatan pääsääntöisesti hiilaritietoista ruokavaliota, mutta elämäni ei kaadu satunnaiseen lakuorgiaan. Minun kroppani on kuitenkin malliesimerkki siitä, ettei terveellinen ruokavalio ja pieni kalorivaje mitenkään välttämättä laihduta. Kyllä minä tiedän, miten saisin painon putoamaan (pätkäpaastolla), mutta minun tapauksessani energiani ei riittäisi silloin treenaamiseen. Eikä elämäkään olisi näin nautinnollista!
Mummoanarkiaa on se, että treenaan, koska haluan pysyä terveenä ja iättömänä. Jos haluaisin miellyttää mediaa ja tätä aikaa, treenaisin koska tavoitteena olisi timmi esittelykroppa ja nuorekas ulkonäkö. Paskat! Sitä päivää ette tule näkemään, että kehittäisin syömishäiriön ja juoksisin kauneusleikkauksissa miellyttääkseni muita ja voidakseni ottaa upeita perse- ja tissikuvia Instagramiin — tai vastatakseni jotain kauppamiesten luomaa muovista ihannetta, jolla myydään kaikenmaailman turhakkeita. Treenaan pitääkseni itseni niin kunnossa, ettei aikani mene potemiseen ja kremppaamiseen, vaan voin keskittyä olennaiseen. Maailma ja elämä on täynnä kiinnostavia lukemisen, tutkimisen ja ajattelemisen kohteita. Juicen sanoin: ”Sisäpuolelta päänikin on seksikäs!”
Kävin perusterveystarkistuksessa lokakuussa. Olen terve.
Sen olen jo päättänyt, että yhteistyöni Johannan ja Kuntokompassin kanssa jatkuu vuodenvaihteen jälkeenkin. Tavoitteena sitten 100+FIT!
____________________________________________
Projekti 60+FIT kestää puoli vuotta 1.7.-31.12.2016.
Personal trainerinani toimii PT ja fysioterapeutti Johanna Mäkelä
Kuntokompassi Personal Training Studio
Luomukampaamo ja -meikkaamo sekä verkkokauppa Ecobeautywellness
Tuotesponsorit
varputavi.com 
Vastaa