Turhannaukujia vai kuolemanvaarassa?

Omena, selleri ja kahvi aiheuttavat oireita monille — ja kurkulle voi olla jopa kosketusallerginen!

Viime aikoina olen ollut havaitsevinani, että on kovin trendikästä olla ruokavalio-antitrendikäs. Onhan se huvittavaa, kuinka ihmiset valikoivat ja karttelevat ruokiaan! Vai onko oikeasti? Lääketieteen toimittaja ja tietokirjailija Maija Haavisto on kirjoittanut kiihkottoman, kattavan ja asiantuntevan kirjan erityisruokavalioista. Se kannattaa lukea kaikkien, niin ruoista oireilevien kuin ruokaoireilevien ammattiauttajien tai ruokaoireilevia pilkkaavienkin.

60+FIT: Kuinka sain uneni takaisin

Olen aina rakastanut nukkumista. Olen aina tarvinnut paljon unta. Ystäväni mukaan minulla on pikkulapsen vuorokausirytmi: menen mieluiten nukkumaan jo iltakahdeksan tienoilla, ja herään viiden kuuden välillä. Niinpä olikin lähes elämää suurempi vastoinkäyminen, kun vaihdevuodet ja stressi ryöstivät uneni.

Kärsin unihäiriöistä usean vuoden ajan. Kuuluin ”kello kolmen kerhoon” (lääketieteen tohtori Diana Schwarzbeinin termi tietyn ikäisille naisille, jotka estrogeenituotannon heikentyessä alkavat heräillä joka yö kello kolme). Olen koko aikuisen ikäni kuulunut kello kolmen kerhoon siinä muinaisessa mielessä: se on suden hetki. Suden hetkenä ihminen on paljaana oman elämänsä edessä ja kaikki alkaa pelottaa.

60+FIT: Kemikaalien tutkailua saksalaisittain

Tein selfien miten tahansa, lopputuloksena on aina höperö ja tärähtänyt kuva. Mallinsa kaltainen.

Proggikseeni kuuluu kaikenlaisten uusien juttujen kokeilua. Yhden sunnuntaipäivän vietin meikkauskurssilla! Kurssin nimi oli suomennettuna ”oman tyylin mukainen meikki”. Ajattelin, etukäteen ennakkoluuloisesti, että minkähänlaisten pissisten kanssa päiväni tulen viettämään. No sainpa nenilleni: opettaja oli ihan sympaattinen ja kurssikaverit ”tavallisia” saksalaisnaisia, joista vain kaksi ymmärsi ennestään meikkaamisesta jotakin. Minä olin se toinen.

Kurssilla käytiin läpi kaikki meikkauksen osa-alueet ja perusasiat. Huomasin tietäväni meikkaamisesta enemmän kuin tiesinkään tietäväni…  Olen seurannut ammattilaisia, kun minua on meikattu esimerkiksi televisioon tai lehtikuvauksiin. Yhtä poikkeusta

60+FIT: Cha Cha Cha!

Kuva ei liity tapaukseen.

Viime lauantaina osallistuin workshopiin, jossa opeteltiin tanssimaan mamboa, merengueta ja cha cha cha’ta. Kyseessä ei ollut paritanssi (villit hevosetkaan eivät saisi miestäni tanssilattialle, hänen liikehdintänsä olisi ratapölkyn viehkeää). Minä olen aina pitänyt tanssimisesta, vaikken koskaan ole mitään tanssia kunnolla oppinutkaan; olen harrastanut tanhuja, ulkomaisia kansantansseja, jopa jazzbalettia yhden syksyn, itämaista vatsatanssia useita vuosia (olin lähinnä koominen huonoudessani), ja nyt sitten menin pitkästä aikaa tanssimaan, ihan huvikseni kokeilemaan lattareita.