ADHD(attention-deficit/hyperactivity disorder) tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, jonka keskeiset oireet ovat keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Koululäääketieteessä sitä hoidetaan etupäässä psykososiaalisilla hoitomuodoilla, tukemalla vanhempia ja lasta sekä neuvomalla toimintamenetelmiä eri tilanteissa sekä lääkkeillä. Käypä hoito -ohjeistuksen tuomio on tyly:
Erityisen paljon käytetään erilaisia ruokavalio- ja ravitsemushoitoja 178, vaikka tutkimusnäyttö niiden hyödyistä on vähäistä.
- Sakkaroosin poistamisella ruokavaliosta ei ole merkitystä lasten ADHD-oireiden hoidossa B.
- Välttämättömät rasvahapot ovat ilmeisesti tehottomia ADHD:n keskeisiin oireisiin B. Vaikka omega-3-rasvahappohoitoa ei voida suositella ADHD:n keskeisten oireiden hoidossa, se saattaa hieman lieventää joitakin ADHD:n oireita ja sitä voidaan ehkä käyttää muun hoidon lisänä tai silloin, kun muu hoito ei tule kyseeseen 179.
- Lisäaineiden poistamisella ruokavaliosta D tai oligoantigeenisella dieetillä D ei liene merkitystä ADHD-lasten yliaktiivisuusoireiden hoidossa, mutta luotettava näyttö asiasta puuttuu. Keinotekoiset väriaineet ja natriumbentsoaatti saattavat toisaalta lisätä terveidenkin lasten yliaktiivisuutta, impulsiivisuutta ja tarkkaamattomuutta 180.
- Sinkin tai magnesiumin lisäämisestä ruokavalioon 182ei liene hyötyä ADHD:n hoidossa. Rautahoidon merkityksestä ADHD:n oireisiin ei ole riittävästi tutkimustietoa..
- Varastoraudan 183, sinkin 184, 185, 186 tai magnesiumin 187 määrä saattaa ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuorilla olla pienempi kuin samanikäisillä verrokeilla. Syynä voivat olla muun muassa stimulanttien ruokahalua heikentävä vaikutus tai syömishäiriöt.
- ADHD-lapsilla todetun varastoraudan vähäisyyden ja runsaan unenaikaisen liikehdinnän välillä saattaa olla yhteyttä 188.
- Homeopatiasta ei ole hyötyä lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa (ks. sähköinen tausta-aineisto 77).
Luontaislääketieteen tohtori Howard Peiperin mukaan asia on juuri päinvastoin: ADD:n ja ADHD:n oireita voidaan lieventää ruokavaliolla ja ravintolisillä. Peiperin ja muiden toisinajattelevien perusteoria on, että erilaiset ruoka-aineallergiat, lisäaineet ja ympäristömyrkyt ovat (usein tärkeinäkin) vaikuttajina ADHD:ssa. Ruokavalio-ohjeistus kirjassa on järkevä ja toimisi minkä tahansa sairauden tai oireyhtymän hoidossa: syö oikeaa, mahdollisimman jalostamatonta ruokaa, vältä sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja sekä kuuntele yksilöllistä kehoasi. Peiper korostaa erityisen painokkaasti yksilöllisyyden merkitystä. Jokainen ADHD-lapsi ja -aikuinen on yksilö, eikä voida antaa mitään yleispätevää ruokavalio-ohjetta joka kokonaisuudessaan sopisi jokaiselle.
Peiper kuuluu koulukuntaan, jonka mukaan ne ruuat, joita ADHD:sta kärsivä eniten himoitsee, ovat juuri niitä, jotka hänelle ovat pahaksi. Ruoka-aineallergioita hän kehottaa testaamaan omatoimisesti kokeilemalla noiden himottujen ruoka-aineitten vaikutuksia yksi kerrallaan. Lisäravinteista hän luettelee tärkeiksi juuri nuo samat, joiden merkityksen koululääketiede tyrmää.
Peiperin ja Bellin kirja on helppo- ja nopealukuinen. Kriittiselle lukijalle se ei tarjoa tarpeeksi perusteluja, ainoastaan viittauksia tunnettuihin tohtoreihin ja heidän kirjoihinsa (ja amerikkalaistohtoreista kun on kyse, he voivat olla mitä tahansa arvostetuista yliopistotutkijoista erilaisten luontaislääketieteen ahjojen kunniatohtoreihin, tai jopa jostakin uskonnollisesta yliopistosta ostamalla hankitun ”tohtorin” tittelin kantajiin). Perustelut kirjassa ovat kuin suoraan ostos-teeveestä tyyliin: ”Vakuutuin kalaöljyn tehosta, kun poikani Jamien tarkkaavaisuushäiriö parani muutamassa kuukaudessa ja nyt hän luokkansa priimus./ Elaine Smith, Arizona” [esimerkkilause on minun keksimäni, mutta idea on tämä].
Olen hyvin ennakkoluuloton ihminen, mutta kipukynnykseni ylittyi siinä kohden kun tohtori suositteli ”elävän veden” (eli rakenteeltaan kuusikulmaisen veden) juomista ADHD-hoitona. Kyseinen vesi tuntuu muutenkin olevan varsinainen elämäneliksiiri, sillä estetään vanheneminen ja rypytkin…
MUTTA, jos minulla olisi lapsi, joka kärsii ADHD:sta, tai jos itse sitä potisin, kyllä minä ensin lähtisin mieluummin liikkeelle vaikkapa tämän kirjan ruokavalio-ohjeista kuin lääkitsemään lastani tai itseäni jollakin amfetamiinijohdannaisella*. Tai ainakin käyttäisin ravitsemusta täydentämässä lääkehoitoa. Suomalaisen koululääketieteen asenne ravitsemuksen merkitykseen sairauksien hoidossa on nihkeä ylipäätään – tai pikemminkin ylivarovainen ottaen huomioon että ruokavalion tervehdyttämisellä harvemmin on negatiivisia sivuvaikutuksia kuten lääkkeillä useinkin. Peiperilla ja Bellillä on useita hyviä perusajatuksia, jotka kannattaa kirjasta poimia.
Howard Peiper ja Rachel Bell: ADD- ja ADHD-ruokavalio (Atar 2012)
Edit: täsmensin viimeisen kappaleen ajatusta saamani palautteen perusteella. Lihavoin vielä keskeisen, koska vaikuttaa siltä etteivät kaikki lukijat ole havainneet koko ajatustani.
* Termi korjattu, kiitos nimimerkille Äippä!
** Anna Kiviniemi kritisoi termiä amfetamiinijohdannainen: ”kun oikeastaan se amfetamiinijohdannainenkaan (kun sillä tarkoitetaan metyylifenidaattia) ei ole erityisen kuvaava ilmaus. Tällöin asia ei nimen omaan aukea maallikolle vaan antaa virheellisen käsityksen siitä, että ADHDta hoidettaisiin yleisesti amfetamiiniin verrattavissa olevilla lääkkeillä. Metyylifenidaatilla ja amfetamiinilla on hyvin heikko yhtäläinen kemiallinen perusta, mutta tosi asiassa metyylifenidaattia voi verrata yhtä hyvin kofeiiniin kuin amfetamiiniin, niin eri aineista on kyse. Metyylifenidaatti on toki stimulantti (kuten myös kahvi), mutta se ei aiheuta lääkekäytössä huumaavia tuntemuksia tai riippuvuutta. Lisäksi ADHDn hoidossa käytetään myös muita lääkevaihtoehtoja, joilla ei ole mitään tekemistä metyylifenidaatin kanssa.”
OMA KOMMENTTINI: on hienoa, että postaukseni herättää vilkasta keskustelua, mutta selvyyden vuoksi haluan huomauttaa, että kirjoitukseni käsittelee luontaislääketieteen tohtori Howard Peiperin kirjaa aiheesta, josta esitin pari mielessäni herännyttä kommenttia. Pääpaino kirjoituksessa on kirjan näkemyksillä aiheesta, ei minun näkemyksilläni. Se on sitten jokaisen omassa harkinnassa, minkä verran uskoo Peiperin väitteitä. Mutta ennen kuin muodostaa mielipiteen, kannattanee ehkä lukea kirja? Olen myös esittänyt koululääketieteen kannan, kuten kirjoituksestani ilmenee. Keskustelu on nyt juuttunut kysymykseen syyllistänkö ADHD-lasten vanhempia kirjoituksessani. En syyllistä. Syyllistyminen, jos sellaista esiintyy, on lukijan mielessä. Pointtini oli herättää ajatuksia.
varputavi.com 
7 toukokuun, 2012 at 07:34
”MUTTA, jos minulla olisi lapsi, joka kärsii ADHD:sta, tai jos itse sitä potisin, kyllä minä lähtisin mieluummin tämän kirjan ruokavalio-ohjeista liikkeelle kuin lääkitsemään lastani jollakin amfetamiinilla.”
Tähän nyt on pakko lisätä että ensin kannattaa ottaa oikeasti selvää lääkityksestä sekä siitä millaisia vaikutuksia lapsen/nuoren elämään saattaa tulla jos vanhemmat eväävät lääkityksen. Minua aina harmittaa tällaiset kommentit koska nämä lisäävät ennakkoluuloja niitä ihmisiä kohtaan joille lääkitys on välttämätön. Ruokavaliolla on toki merkitystä ihmisen elämässä paljonkin, mutta ei sillä tarkkaavuuden häiriötä poistettua saa. Nämä menee vähän samaan genreen kuin valoravinto ja anoreksia 🙂 no, kärjistän, mutta niin paljon on lapseni elämänlaatu muuttunut lääkkeen myötä parempaan. Oppiminen on mahdollista, kaverisuhteet onnistuvat, raivokohtaukset ovat ”normalisoituneet”, elämä soljuu niinkuin keskimäärin ikäisellään kuuluukin soljua!! Jotta puhun kokemuksesta ja haluten vähentää lääkkeen käyttöön liittyvää asennevammaa!!!!
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 07:47
Harvemmin tuo amfetamiini on se ykköslääke. Metyylifenidaatti lienee eniten käytetty hyvän hoitovasteen ja ajan takia.
Kuitenkin kyseessä ADHD/ADD:ssä on aivojen välittäjäaineiden epätasapaino. Lähinnä syynä ovat matalat dopamiinipitoisuudet aivojen otsalohkossa. Tätä vajetta ADHD/ADD henkilöt sitten kompensoivat eri tavoin pörräämällä.
Yllättäen kaikki huumausaineina käytetyt aineet vaikuttavat aivokemiaan. Kysehän on annoksen suuruudesta.
Morfiini (+johdannaiset) on yhtä lailla huume kuin kipulääke.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 08:00
Pelkäsinkin että kommenttini saatetaan tulkita myös noin. Ilmaisin siis itseni huonosti, hyvästä yrityksestä huolimatta. Paino lauseessa on ”lähtisin LIIKKEELLE…”. Sillä tarkoitan viestittää, että joskus oireet saattavat helpottua, mutta joskus tarvitaan toki lääkkeitäkin. Enkä toden totta halua väittää, että ruokavaliolla voisi POISTAA mitään sairautta. Oireita voi lieventää, joissakin sairauksissa ne voi saada leivenemään niin paljon,että on lähes oireeton, mutta se ei vielä tarkoita paranemista.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 08:23
Laitan tähän Valtsun kommentin Facebookista. Koska se on niin hyvä. Lisää Valtsun ajatuksia voi lukea täältä http://valtsuhealth.blogspot.de/
////
”Mistäköhän tää seuraava väittämä nyt oikeasti lienee peräisin: ”Sinkin tai magnesiumin lisäämisestä ruokavalioon 182 ei liene hyötyä ADHD:n hoidossa.”
Jos kurkkaa tuohon lähteeseen jota toi Käypä hoito itse tarjoaa niin siellä lukee suoraan abstraktissa ”In the group of children given 6 months of magnesium supplementation, independently of other mental disorders coexisting with hyperactivity, an increase in magnesium contents in hair and a significant decrease of hyperactivity of those examined has been achieved…”
Lisäksi:
1) Magnesium+B6 yhdistelmästä on yhdessä toisessa paperissa tosi kannustavaa dataa http://www.jacn.org/content/23/5/545S.long
Kirjoitin blogiini näin:
”Paperissa oli kaksi kiinnostavaa löytöä:
Ensinnäkin siinä huomattiin, että ADHD:sta kärsivillä lapsilla punasolujen magnesiumtasot ovat välillä 1.5-2.2 kun terveillä ne ovat 1.6-3.6. ADHD siis korreloi keskimäärin selvästi pienempien punasolujen magnesiumtasojen kanssa.
Toiseksi paperissa näytetään, että magnesiumia ja B6-vitamiinia sisältävä ravintolisä auttaa ADHD-ongelmaisia lapsia. Magnesiumia lapset saivat noin 6mg/kg/päivä eli 40-kiloisen Mg-saanti olisi 240mg per päivä. Lihasoireilut (krampit jne) vähenivät reilusti ja niistä 26 henkilöstä joilla oli aggressiviisuutta, keskittymiskyvyn puutetta ynnä muuta käytösongelmaa, 20 oli päässyt taulukon mukaan oireista eroon neljän kuukauden hoidon jälkeen.” (huom. en saanut ihan selville että mikä taas B6:n määrä tossa on)
2) Toiseksi myös sinkistä on myönteistä dataa, esim seuraavat paperit
http://www.biomedcentral.com/1471-244X/4/9
”Toinen ADHD-lasten ryhmä sai metyylifenidaattia + plaseboa ja toinen metyylifenidaattia + 15mg sinkkiä. Sinkkiryhmässä oireet vähenivät suunnilleen kaksinkertaisella nopeudella verrattuna plaseboryhmään 26 -> 6 tiputukset on aika isoi.”
///
Oma kommenttini: Käypä hoito -ohjeen linkit ja johtopäätökset ovat ristiriidassa, vai mitä?
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 08:35
Sain sähköpostissa kommentin, henkilöltä, joka ymmärrettävästi haluaa pysyä anonyyminä:
Täällä kaksi ”jonkun amfetamiinin” käyttäjää, moi.
Ei auta ruokavalio, ei ainakaan meikäläisellä. Pojan kouluruokiin en pysty vaikuttaa, mutta kotipäivinä ei tarvitse lääkettä ottaa. Sen sijaan koulunkäynti normaaliluokassa onnistuu ekaluokkalaiselta ainoastaan ”jonkun amfetamiinin” ansiosta. Jos emme nappulaa anna, tulee aika pian viesti koulusta ”onko ollut kotona vaikeuksia?”. Ilman lääkitystä poika olisi luokan häirikkö, se hankala tapaus. Nyt, erityistuen ja lääkkeen ansiosta poika pääsee elämään jokseenkin samaa ja saman arvoista kouluarkea, kuin muutkin lapset eikä akateeminen lahjakkuus ole valunut hukkaan. Vielä eskarissa poika oli ”se vaikea” ja leima oli otsassa, tehävät tekemättä (vaikka siis tosiaan on akateemisesti ainakin vuoden ikäisiään edellä).
Minä taas. En tiedä, ruokavaliot ja ravintolisät on kokeiltu. En tiedä. Kyllä se aina välittäjäaineita pölläyttää ja hetkeksi tulee helpompi olo. Mutta mulla on depressio…
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 09:00
Sanoit, että ”MUTTA, jos minulla olisi lapsi, joka kärsii ADHD:sta, tai jos itse sitä potisin..” Miksi ihmeessä pohdit moisia jos sinulla eikä lapsellasi ole? Eikös se olisi sama asia mun lähteä neuvomaan vaikka diabeetikoita, miten heidän tulisi elää ja ja olla, kun vain olisin lukenut minkälaista heidän elämänsä VOISI olla.
Komppaan edelläolevia kommentteja. Lisään myös että koska olet ilmeisesti adhd-asiantuntija, kerrotko, miten pystyn olemaan lääkkeettömänä niin johdonmukainen ja säntillinen että pystyisin olemaan jollain dieetillä; syömään mitä käsketään ja mihin aikaan. Mulla kun on adhd-c mutta varmaan tiedätkin mitä se tarkoittaa 😉
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 09:10
Kirjoitan työkseni terveydestä. Annan myös neuvoja vaikeasti ylipainoisille, siitä huolimatta etten ole vaikeasti ylipainoinen. Työnkuvaani kuuluu pohtiminen, ja usein pohdin asioita sitä kautta, että mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Ja kyllä, tiedän mitä tuo -c tarkoittaa. Uskallan kirjoittaa ruokavaliosta ja terveydestä siitäkin huolimatta etten ole kaikkien alojen erikoisasiantuntija enkä jokaisen lääketieteen haaran vieraileva dosentti.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 09:27
En usko, että neurologiset häiriöt on korjattavissa ruualla. Ihan yhtä vähän kuin tahdonvoimalla. Toki, en kiellä sitä, että oikea ruokavalio olisi huonu juttu, adhdlla tai ilman.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 10:49
Terveellinen ruokavalio on tärkeä kaikille, häiriöillä tai ilman – epäterveellinen ruokavalio voi jossain määrin pahentaa kaikkia terveysongelmia mitä ihmisellä voi olla. Ylipainoon vertaaminen on aika kaukaa haettu – ylipainon saa yleensä pois elintapojen muutoksilla, mutta adhd ei parane jos/kun se ei ole lieventynyt lapsesta aikuisuuteen siirryttäessä. Se vain on. Pystyn itsekin vaikuttamaan painooni suhteellisen helposti, mutta tämä häiriö on ja pysyy vaikka söisin miten. Liikun, lepään ja ruokailen monipuolisesti, vaikka adhd vaikeuttaa kaikkien noiden hallintaa. Silti se, mikä auttaa minua tekemään tarvittavat muutokset toiminnanohjauksessa ja pitämään niistä kiinni, on ehdottomast metyylifenidaattilääkitys. Sen terveysvaikutus kääntyy positiiviseksi, koska se tukee minua pitämään elintapani huomattavasti terveellisempinä. Otetaan esimerkki, tutkimusaineisto istuu tässä tuolillani. Tänään mittasin verenpaineeni: 119/65. Lääkkeen kanssa nousee noin 124/70 lukemiin. Lääkkeettömänä työelämässä ja perheen kanssa sinnitellen se on kuitenkin helposti vähintään 90/145, onneksi ne vuodet ovat takana. Kumpi on pienempi paha, lääke ja alhainen verenpaine, vai korkeat paineet ilman lääkettä itsensä loppuun ajaen. Jos olet oikeasti perehtynyt näihin kysymyksiin, niin ei tarvitse kauan miettiä…
Olen perehtynyt tarveys- ja liikunta-asioihin noin 20 vuoden ajan pysyen koko ajan ”keskellä,” lähtemättä mukaan vaihteleviin virtauksiin, tehnyt Sibelius-Akatemian päätöstyönkin liikunnan fyysisistä vaikutuksista laulamiseen, nyt olen Sul:lin kouluttama juoksu- ja maratonkouluvalmentaja harrastuksekseni. Kiinnitän oikeasti huomiota myös monipuoliseen ruokavalioon, syön kalaa joka viikko jne. Silti, vaikka mitä teen, adhd-diagnoosi on ja pysyy, ja arjenhallinta monissa asioissa on hyvinkin vaikeata. Lääkitys auttaa kuitenkin ratkaisevasti, yliaistiherkkyys vähenee, organisointi- ja aloitekyky paranee.
Saathan sinä kirjoittaa, syyllistää ihmisiä asioista joille he eivät voi mitään, syyllistää jopa siitä että he saavat lääkityksestä kipeästi kaivattua helpotusta ja elämänlaatu paranee. En vain ymmärrä miksi se pitää tehdä, vaikka sananvapaus sen sallii. Mene käymään adhd-perheessä, ihan tavalliseen, jossa asioista ja terveydestä huolehditaan, vaikkapa iltatoimien aikoihin, ja kirjoita juttusi uudestaan sen jälkeen. Epäilen että näkökulma muuttuu.
Eero Kantola
Adhd-diagnosoitu perheenisä, Mäntyharjun seurakunnan seurakunnan kanttori
(ihan omalla nimellä…)
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 11:03
Ylipainoviittaus liittyi siihen, miksi kirjoitan aiheesta jota en itse ole kokenut se EI ollut rinnastus ADHD:hen.
Ja en kyllä todellakaan ole syyllistänyt ketään lääkkeiden käytöstä. Esittelin yhden kirjan ja kerroin siinä esitetyistä väitteistä ruokavaliohoidosta. Tämä on ilmeisen arka ja tunteita nostattava aihe, mutta ihan sanatarkasti sanon tuossa ”lähtisin liikkeelle…” ja ”tai lääkehoidon tukena”.
Oma suhtautumiseni kaikkeen lääkehoitoon on: jos eivät elämäntapakorjaukset riitä, tarvitaan lääkkeitä [vastakohtana ajatukselle,että lääkkeet ovat ainoa vaihtoehto, eikä elämäntapakorjauksilla ole merkitystä.]
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 11:07
Lisähuomautus. Käytän paljon liikkuvana Magnesiumia ravintolisänä. Adhd:n kanssa en ole huomannut mitään eroa niillä kausilla jolloin sitä käytän, milloin en. Se olisi mielenkiintoista nähdä, millaisia eroja tarkoissa veriarvoissa on metyylifenidaattilääkityksen aikana ja sellaisella kaudella milloin sitä ei käytetä. Oman mutu-tuntuma on, että omatoiminnan ohjauksen häiriö ulottuu aivojen ohjauksen ulkopuolellekin, kokonaisvaltaisesti myös vireystilaan. Silloin on mahdollista, että jopa mineraalien imeytyminen, niiden tasot elimistössä ovatkin häiriön seurausta, eivät niiden aiheuttajia.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 11:08
”MUTTA, jos minulla olisi lapsi, joka kärsii ADHD:sta, tai jos itse sitä potisin, kyllä minä ensin lähtisin mieluummin liikkeelle vaikkapa tämän kirjan ruokavalio-ohjeista kuin lääkitsemään lastani tai itseäni jollakin amfetamiinilla.”
Aika syyllistävä pätkä.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 11:25
Kyllä se syyllistyminen on lukijan sielussa… Suhtaudun varovaisella mietteliäisyydellä asiaan: miten ADHD-lääkkeiden pitkäaikainen käyttö jo lapsuudessa vaikuttaa aivojen kehittymiseen? Jos ajatellaan, mitä huumeiksi luokiteltavien aineiden käyttö vaikuttaa aivoihin yleensä. Ja HUOM! sanon ”varovaisella mietteliäisyydellä”, en sano ”suurella kielteisyydellä”. Kuten kommenttiosiossa olevasta anonyymin kommentista käy ilmi, on varmasti paljonkin tilanteita/tapauksia joissa lääkitys on pienempi paha kuin lääkittämättä jättäminen.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 12:26
Sinä toit esille amfetamiinin. Se on kuitenkin vain yksi tapa hoitaa vaikeita ADHD-potilaita. Vaikeissa tapauksissa en usko ruokavalion merkittävään vaikutukseen.
Vaikutusta voi olla leivemmissä ADHD-tapauksissa, mutta kuten yleistä, niin kokeilu jäisi todennäköisesti puolitiehen parissa viikossa…
Itselläni on diagnosoitu ADHD vasta aikuisiällä ja lääkitys on auttanut merkittävästi. Vaikka oma ADHD onkin lievä, on vaikutus uskomattoman suuri. En kuitenkaan syö metyylifenidaattia toistaiseksi, sillä nykyiselläkin näyttää olevan hyvä hoitovaste.
Minua ärsytti nimenomaan rinnastus, että hiekkalapio on hyvä vaihtoehto maansiirtokoneelle.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 12:42
Amfetamiini nostettiin esiin kirjassa, jota blogikirjoituksessani referoin. Käytin sitä, koska se sanana aukeaa maallikoille paremmin kuin jonkin muun lääkkeen kemiallinen nimi.
Minäkään en usko että ruokavalio on riittävä hoito vaikeissa tapauksissa. Enkä ole paremmintietämässä mikä on hyväksi kenellekin yksilölle. Jos ruokavaliomuutokset auttavat riittävän paljon, hienoa, jos eivät niin yhdessä lääkityksen kanssa saadaan varmasti paras tulos.
Blogikirjoituksessa on mahdoton ilmaista asioita niin yksiselitteisesti, että viesti aukeaisi kaikille ihmisille tarkoittamallani tavalla. En yritä tilkitä patovuotoa purkalla enkä siirtää maata hiekkalapiolla, vaan nostin esiin asian (ruokavalion merkityksen ADHD:ssa) josta puhutaan mielestäni liian vähän.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 12:49
Kyllä lääkitys ALOITETAAN kevyemmällä mahdollisella tavalla. Sitten tarpeen mukaan vaihdetaan ja kokeillaan muita.
Lääkitystä tuskin koskaan aloitellaan ”ota purkki dexaa”-tyylisesti.
Monet oikeasti luulevat ADHD:n olevan luulotauti ja että leikkivät ylivilkkaita saadakseen piriä.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 13:01
”Monet oikeasti luulevat ADHD:n olevan luulotauti ja että leikkivät ylivilkkaita saadakseen piriä.”
kauhistus! jos noin on, niin ymmärrän hyvin tuohtumuksesi.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 15:47
Meillä molemmilla lapsilla vaikea ADHD ja siihen lääkityksenä Concerta, koska mikään muu ei toimi, ei ruokavaliot tai muut lääkkeet.
Hienosti Varpu kirjoitit, kyllä tuosta mielestäni asian oikein ymmärtää, jos niin haluaa.
Mutta pakko oikaista se, että lääkkeenä ei ole amfetamiinia vaan amfetamiinijohdannainen, niillä on vissi ero =)
Ja lääkitystä ei ainakaan meillä kummankaan kohdalla helposti annettu, kyllä siinä yritettiin kaikkea muuta ensin ja vielä lääkityksen kanssa.
Onnea kaikille ADD:n ja ADHD:n kanssa eläville, itse ”potilaille” ja läheisille =)
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 15:53
Ehkä mä en ymmärrä sitä, miksi pitää uskoa totuutena kaikki kirjoitettu (ameriikoissa tehty tutkimukset ymv)? Toisekseen en sitä, että jos sinulla ei oireyhtymää ole, en usko että MUTU-tuntuma tässä riittää siihen, että toimiiko ruokavalio, mikäli sitä ei itse pääse testaamaan. Ei E-EPAkaan adhd:n hoidossa auta, vaikka tohtori Tolonen moista tutkimustulosta yritti ostaa tuotteelleen.
Koska kyseessä ei ole mikään pikkuhaitta, vaan todella haasteellinen oireyhtymä joka hankaloittaa niin itse oireyhtymää ”sairastavaa” mutta myös koko lähipiiriä. toiminnanohjauksenpuutteen, impulssi ja/tai ylivlkkauspiirteineen (tai ainoastaan tarkkaavaisuushäiriön omaavia) henkilöiden elämää.
Jo diagnosoinnin vaikeus, hoitoonohjaus sekä lääkäreiden ammattitaito on useimmiten takapajuista, ei tämänkaltaiset huuhaa-kirjotukset helpota millään lailla tätä(kään) asiaa.
TykkääTykkää
7 toukokuun, 2012 at 16:45
ADHD:n ja ruokavalion suhteista tutkimustietoa (myös Euroopasta)
A randomised controlled trial into the effects of food on ADHD
jne. tutkimustietoa aiheesta kyllä löytyy.
TykkääTykkää
8 toukokuun, 2012 at 04:04
Kerron tarinan omasta elämästäni, vaikka en ADHD-tapaus (virallisesti) olekaan.
Olen sairastanut vuodesta 1999 nopeasti kiertävää (ultra-ultra rapid cycling), I-tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä (bipolaarihäiriö), jonka taudinkuvaus on joltain osin yhteneväinen ADHD:n kanssa. Minultakin aikuisiällä tutkittiin ADD-mahdollisuutta (jo lapsuudessa ADD-I -taipumusta, mutta koska kouluarvosanat olivat OK, kukaan ei reagoinut) mutta todettiin ettei voida tehdä pitävää diagnoosia koska ei voida aukottomasti erottaa mikä lukuisista oireista on bipon ja mikä mahdollisen ADHD:n aiheuttamaa. Lisäksi ADHD-lääkkeiden pelättiin aiheuttavan minulle riippuvuutta bipoon liittyvän impulsiivisen ja nautinnonhaluisen/addiktoituvan persoonallisuuden vuoksi.
Tämä siis taustaa – todellinen tarina liittyy siihen kuinka 2010 sain pitkään jatkuneiden kipukohtausten jälkeen lähetteen ylävatsan ultraääneen, jossa todettiin sappikivet sekä rasvamaksa. Ohjeeksi annettiin laihdutus, ei sen kummempaa. Annoin asian olla ja jatkoin elämää. Nyt viime kuussa jouduin uudelleen sairaalaan vatsakipujen vuoksi, ja maksa-arvot olivat koholla, joten lueskelin netistä mitä asialle voisi tehdä. Tutustuin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, ja heivasin sokerin eri muodoissaan (myös hedelmät) ja tärkkelyksen (peruna, viljat) tunkiolle. Kolmessa viikossa painoni on pudonnut viisi kiloa, ja kontrolliverikokeissa maksa-arvoni on laskussa, vaikka se ei vielä täysin normaali olekaan (lähtötilanne 100, nyt 76, tavoite alle 40). Ruokavalion myötä myös kolesteroliarvoni normalisoituvat siinä sivussa.
Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin mielialassani – lääkityksen tarpeeni on vähentynyt. Olen syönyt Litoa (litium) ja Lamictalia (lamotrigiini) vuodesta 2006, ja pelkäsin etten pysty ikinä jättämään niitä pois, sillä muutama päivä ilman Litoa sai aiemmin maniavaiheen puhkeamaan heti. Nyt oltuani vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, huomasin että pystyn olemaan useita päiviä ilman lääkitystä, ilman sen suurempia mielialanvaihteluita. Otan lääkkeet vain tarvittaessa mikäli tunnen että vanhat oireet palaavat, mutta muuten olen elänyt ihan normaalia elämää lääkkeittä. Energiatasoni vähähiilihydraattisella on jopa parempi kuin lääkittynä runsashiilarisella, mutta en silti ole lipsunut manian tai masennuksen puolelle. Erityisesti runsas sokerinsyönti sai minulla aiemmin aikaan hypomanian lääkityksestä huolimatta, ja sen jälkeen verensokerin romahduksen myötä masennusvaiheen.
Vaikka en itsekään kyseenalaista lääkehoidon tarpeellisuutta, haluaisin omilla tulevilla lapsillani ainakin kokeilla mahdollisen ADHD:n hoitoa ruokavalion keinoin ennen lääkkeisiin turvautumista. Itseni E-EPA auttoi jo lääkityksen tukena, ja olen jatkanut sitä myös nyt vaikka lääkitystä vähensinkin. Itse uskon että osa lasten ylivilkkaudesta voidaan selittää myös ruokavaliolla (runsaasti sokeria, tärkkelystä), eikä ruokavalion merkitystä ADHD:n esiintyvyyteen siksi tulisi aliarvioida. Onko kukaan koskaan pannut muuten huomioille että miksi kaupungilla hengaavilla alaikäisillä nuorisojengeillä, jotka aiheuttavat häiriötä, on melkein aina jokaisella energiajuomatölkit kädessä? Nuorten aivokemia on muutenkin hakusessa murrosiän vuoksi, ja sitten kun sitä energianjuomien komponenteilla vielä stimuloidaan entisestään, on seurauksena ylivilkkautta ja aggressiivisuutta joka purkautuu häiriökäyttäytymisenä. Tämä siis mitä itse olen seurannut vierestä.
TykkääTykkää
8 toukokuun, 2012 at 07:16
Kiitos, että jaoit tarinasi.
Olen kuullut ja lukenut muualtakin vhh:n mielialoja (niin ADHD kuin bipolaarinen mielialahäiriö) tasoittavasta tapauksesta, ja ensimmäisessä kirjassani (yhdessä lääkäri Ilkka salmenkaidan kanssa kirjoittamassani Laihdu ilman nälkää-) kirjoitin ADHD:sta ja ruokavaliosta.
Ja tuo mitä kirjoitit assalla notkuvista jengeistä on mielestäni tasan totta, olen itsekin miettinyt samansuuntaisia.
TykkääTykkää
20 kesäkuun, 2012 at 17:28
Varpu: ”Enkä toden totta halua väittää, että ruokavaliolla voisi POISTAA mitään sairautta”
VITTU, se mikään sairaus ole vaan oireyhtymä, neurobiologinen kehityksellinen häiriö.
—-
hieno lyhyt elokuva http://www.theattentionmovie.com/
Luultavimmin ilman meitä adhd ihmisiä asuisimme vielä puussa ja söisimme apinoiden kanssa banaania.
TykkääTykkää
25 kesäkuun, 2012 at 17:17
Sairaus Wikipediassa: Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos, engl. disease) on fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta. Yleiskielessä sanaa tauti (kreik. pathos) käytetään joskus synonyyminä sairaudelle; tauti on kuitenkin kapeampi käsite, joka merkitsee lääketieteellisesti määriteltävissä olevaa, monilla yksilöillä samantapaisin oirein ilmenevää sairautta. Termiä sairaus käytetään joskus laajemmassa merkityksessä kattamaan myös vammat, vammaisuuden, syndroomat tai oireet. Sairaus on monitulkintainen käsite ja sairauksiksi luokitellut tilat ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Se, määritelläänkö jokin fyysinen tai psyykkinen tila sairaudeksi vai normaalivariaatioksi, on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys niin sosiaalisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Erityisesti psykiatristen sairauksien määritelmät aiheuttavat erimielisyyttä, ja niissä lienee eniten myös kulttuurista ja aikakaudesta riippuvia eroja. Esimerkiksi homoseksuaalisuus kuului aiemmin suomalaiseen tautiluokitukseen.
Oireyhtymä Wikipediassa:
Oireyhtymä eli syndrooma tarkoittaa useaa samanaikaisesti esiintyvää oiretta tai ilmiötä käytöksessä, jotka yhdessä antavat kuvan tämän takana olevan jonkinlainen olosuhde tai yhteys. Sanaa on alun perin käytetty ennen kaikkea lääketieteessä, josta ilmaisu myöhemmin on muutettu muihin yhteyksiin.
Lääketieteessä oireyhtymä merkitsee määriteltyä yhdistelmää synnynnäisestä poikkeavuudesta sekä ilmiöstä, jotka yhdessä johtavat tiettyn diagnoosin tyyppiin.
Esimerkki: Guillain-Barrén oireyhtymä on potilaan ääreishermostoa vaurioittava äkillinen autoimmuunisairaus, akuutti polyradikuliitti. Sen kuvasi Jean Landry vuonna 1859, mutta nimensä syndroomalle antoivat myöhemmin Georges Guillain ja Jean Alexandre Barré.
Guillain-Barrén oireyhtymän riskitekijöitä ei juuri tunneta, mutta huomattava osa potilaista on hieman aiemmin sairastanut jonkin virus- tai bakteeri-infektion. Suomessa todetaan vuosittain noin 50–100 tapausta.[1] Yleisin aiheuttaja on kampylobakteeri.[2]
Oireyhtymä johtaa yleensä jonkinasteiseen väliaikaiseen halvaantumiseen. Raajojen puutuminen ja lihastoiminnan heikkeneminen ovat tyypillisiä oireita, muita ovat muun muassa kipu, verenpaineen ja sydämensykkeen muutokset sekä virtsaamis- ja ulostamishäiriöt. Vaikeimmissa tapauksissa potilas päätyy tilapäiseen hengityslaitehoitoon.
Noin 80-90 prosenttia sairastuneista paranee täysin noin vuoden kuluessa. 5–10 prosentille jää pysyvä haitta ja hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta edelleen nelisen prosenttia menehtyy sairauteen.
XXX
En käyttänyt sanaa sairaus millään tavoin halventavassa mielessä. Oireyhtymä on ilmeisen laaja ja monitulkintainen käsite.
TykkääTykkää
25 kesäkuun, 2012 at 19:36
Uskotko todella tuovasi tällä pohdinnalla jotakin uutta tuoretta ja herättelevää näkökantaa?
Oma ADHD-esikoiseni on oireillut koko ikänsä, mutta ongelmaa tästä syntyi vasta, kun keskittymistä ja kykyä pysyä paikallaan tarvittiin, eli koulussa.
Olen aina ollut hyvin kiinnostunut ruokavaliosta ja uskon, että laadukas ja monipuolinen sellainen on avain terveenä pysymiseen. Lääkkeeksi ruokavaliosta ei ole, mutta se ei tarkoita sitä, mikäli ihminen on sairas olisi sama mitä suuhunsa lykkää?
Pojan kanssa karsittiin ruokavaliosta sokerit, valkoiset viljat ja lisäaineet mahdollisimman pitkälti. Poikaa on tutkittu labratestein, jotta saadaan suljettua pois mahdolliset fyysiset aiheuttajat erilaisista puutostiloista kilpirauhasen toimintaan jne, jne. Muutaman kerran olemme joutuneet rautaa lisäämään, kun hemoglobiini on laskenut lähelle anemiarajaa ja poika on tuolloin voinut pahoin. Rautalisä on palauttanut olon hyväksi, mutta ADHDhen sillä ei ole ollut vaikutusta. Ei myöskään D-vitamiinilisällä joka on näissä pohjoisissa oloissa todella tärkeä, etenkin kasvavalle lapselle.
Kalaöljykuurejakin poika on syönyt lukuisia, sillä häntä on vaikeaa saada syömään kalaa ja olen korvannut tämän mahdollisen puutoksen ruokavaliosta ravintolisillä.
Kahdeksan vuoden jälkeen (tuona aikana VOIT USKOA, että kaikenmoista on tehty niin ruokavalion saralla kuin ympäristön rauhoittamiseksi ja turvallisista rutiineista huolehtimiseksi sekä arjen pilkkomiseksi ADHD-mielelle siedettäviksi paloiksi) poika vihdoin sai diagnoosin JA sen myötä lääkekokeilun.
Lääkekokeilun aikana poika söi kolmea eri vahvuutta metyylifenidaattia SEKÄ placeboa aina viikon kutakin, kahteen kertaan. Kukaan meistä ei tiennyt, mikä annos oli milläkin viikolla kyseessä, täyttelimme vain kaavakkeita seuraten pojan käytöstä. Lopulta lääkäri havaitsi, että yhdellä annoskoolla oli selkeä vaste näiden täyttämiemme kaavakkeiden perusteella. Näin tuli lääkitys.
Muutos oli dramaattinen, hyvällä tavalla. Poika on oma pirteä iloinen itsensä, mutta vahinkoja ei tapahdu jatkuvasti. Kykenee keskustelemaan ilman väärinkäsityksiä ja niihin välitöntä reagointia. On oppinut harrastamaan keskittymistäkin vaativia asioita ja jopa huomannut pitävänsä niistä kovasti. Kaikinpuolin elämä on helpottunut, ei tarvitse pelätä lapsen hengen puolesta tämän toimiessa yllykkeistä vailla itsesuojeluvaistoa (hengenlähtökin on ollut hiuskarvan varassa).
Paljon voisin kirjoittaa enemmänkin aiheesta, mutta toivoisin kertomani avaavan silmiäsi sen verran, että huomaisit, miksi ainakin itse koin kirjoituksesi loukkaavaksi. Tuli sellainen kuva, että me ihan oikeat ADHD-lasten vanhemmat emme todellakaan tekisi kaikkeamme lastemme hyvinvoinnin eteen, vaan kuvittelemme lääkettä oikotieksi onneen.
TykkääTykkää
25 kesäkuun, 2012 at 19:40
Mutta myös se, kuinka ilman lääkettä ihmiset yrittävät pärjätä tämän yhteiskunnan kuormittavuudesta JO LAPSENA ja kuinka se vaikuttaa haitallisesti, kuin se että lääkkeen avulla ihminen, jopa lapsi, pystyy hallitsemaan kaaosta aivoissaan ja siten kasvamaan eheäksi ja itseensä luottavaksi ihmiseksi, jonka itsetuntoa ei niin helpolla romuteta kuin ihmisen, joka näistä oireista on kärsinyt ymmärtämättä mikä itseensä vaikuttaa, kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä, tai on ”vain se häiriköivä, tyhmä, laiska ja saamaton”… Mikä siis on tae aivojen normaalista kehittymisestä neurologisen sairauden kanssa elävillä ilman lääkettä…
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 06:44
Kirjoitin kirjaesittelyn ja kerroin sen synnyttämistä ajatuksista. Olen pahoillani jos kirjoitukseni koetaan syyllistäväksi, mutta koska olen jo 30 vuotta toiminut ammattikirjoittajana, tiedän myös ettei koskaan voi varmistaa etteikö joku ymmärtäisi tekstiäni toisin kuin itse olen tarkoittanut.Joskus tarkoitukseni ymmärretään jopa täysin päinvastaiseksi, varsinkin jos tunteet aihetta kohtaan ovat voimakkaat.
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 06:44
Totta, tuo on myös tärkeä näkökulma.
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 08:09
Loistava ja tarpeellinen keskustelu! Kiitos Varpu, että teit keskustelun mahdolliseksi, etkä ole provosoitunut ❤ Kiinnostavia kommentteja, jotka kovasti avaavat asiaa! 🙂
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 09:34
En nyt pysty jostain syystä enää ylempään ketjuun vastaamaan. ADHD:n diagnosointi on usein todella haastavaa ja varmasti suuri osa vanhemmista on törmännyt syyllistämiseen (ADHD-)asiantuntemattomien kasvatusalan ammattilaisten ja terveydenhuollon tahoilta. Niitä oikeita asiantuntijoita neuropsykiatrian saralla kun löytyy erikoissairaanhoidon piiristä tai sitten pitäisi älytä hakeutua yksityiselle.
Diagnosoimattoman ADHD-lapsen vanhempi on (sinulle kenties yllättävän) monissa tapauksissa hutkittu vereslihalle loputtomilla syytöksillä ja todella tehnyt kaikkensa -ellei enemmänkin- lapsensa hyvinvoinnin puolesta, saattaen silti kantaa mukanaan syyllisyyttä ”kehnosta vanhemmuudesta”. Usein ihmiset tuppaavat luottamaan näihin ammattilaisiin, koska eivät ns. paremmasta tiedä. Hyvä tuttavani sanoikin, että ”ei voi nähdä, jos on pimeää”. Oikeanlainen ammattiapu on, kuin joku sytyttäisi vihdoin valot – eikä todellakaan vain lääkityksen kannalta, vaan jo ihan siksi, että oppii ymmärtämään kyseessä olevan neuropsykiatrisen oireyhtymän, jota ei voi korjata ruokavaliolla saati kasvatuksella, eikä voi itse aiheuttaa laiminlyömällä näitä. (Edelleen pidän ruokavaliota ja kasvatusta tärkeinä kulmakivinä aivan jokaisen lapsen elämässä, kirjainyhdistelmällä tahi ei.)
Kun kirjoitat, että ” Olen pahoillani jos kirjoitukseni koetaan syyllistäväksi, mutta koska olen jo 30 vuotta toiminut ammattikirjoittajana, tiedän myös ettei koskaan voi varmistaa etteikö joku ymmärtäisi tekstiäni toisin kuin itse olen tarkoittanut.Joskus tarkoitukseni ymmärretään jopa täysin päinvastaiseksi, varsinkin jos tunteet aihetta kohtaan ovat voimakkaat.”
Tässä tapauksessa ”joku” on hyvin suuri ryhmä kaltaisiani vanhempia, jotka ovat kuulleet toistuvasti näitä ”anna sille parsakaalia/kalaöljyä/magnesiumia, tms. niin kyllä se siitä tokenee” tai ”ettekö pidä lapsellanne mitään kuria, kun käyttäytyy noin huonosti”.
Ihan sama kuin sanoisi autistille, että ”lopeta ny se käsien läpsyttely” tai epileptikolle, että ”mitä sä siellä maassa sätkit, ota porkkana”. Anteeksi rujohkot vertaukseni.
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 09:48
Jep, ymmärsin kyllä pointtisi, ja uskon oikein hyvin että puhut totta kertoessasi teidän vanhempien kokemuksista.
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 09:50
Parhaiten oppii, kun on avoin eri näkemyksille. Minulle nämä kommentit ovat toimineet todellisena silmienaukaisijana.:)
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 11:09
No, minä en nyt vieläkään ymmärrä tätä ruokavalion ja nimenomaa ADHD:n niputtamista. Se on mahdotonta ilman näitä ns. väärinkäsityksiä, joita ilmeisesti mielestäsi meidän tuohtuneempien kommentoijien reaktiot ovat.
Oikea ruokavalio tottakai parantaa elämänlaatua varmasti kenellä tahansa. Se ei kuitenkaan korjaa ADHDtä tai vääränlaisena aiheuta sitä.
http://youtu.be/f7IyX3vp9qw Olisi mahtavaa, jos jaksaisit katsoa tämän videon. Se oli itsellekin valaiseva kokemus.
Kyllä, liika sokeri ja tietyt lisäaineet lisäävät levottomuutta useimmilla lapsilla. Tämän voi ajatella siis ”pahentavan ADHD-oireita” ja niiden poisjättäminen ”helpottaa ADHD-oireita” ihan sellaisillakin lapsilla, joilla ei oireyhtymää ole.
ADHD-ihmiselle on usein ylitsepääsemättömän hankalaa itsenäisesti noudattaa säännöllisesti monipuolista ruokavalioita, koska ADHD! Muunmuassa siksi tarvitaan nimenomaa ADHDhen erikoistuneita hoitomuotoja ja jopa lääkitystä. Ympyrä sulkeutuu.
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 13:56
Itseäni häiritsi hieman tapa, jolla lääkettä nimität. Korjasit toki amfetamiinin amfetamiinijohdannaiseksi, mutta kun oikeastaan se amfetamiinijohdannainenkaan (kun sillä tarkoitetaan metyylifenidaattia) ei ole erityisen kuvaava ilmaus. Tällöin asia ei nimen omaan aukea maallikolle vaan antaa virheellisen käsityksen siitä, että ADHDta hoidettaisiin yleisesti amfetamiiniin verrattavissa olevilla lääkkeillä. Metyylifenidaatilla ja amfetamiinilla on hyvin heikko yhtäläinen kemiallinen perusta, mutta tosi asiassa metyylifenidaattia voi verrata yhtä hyvin kofeiiniin kuin amfetamiiniin, niin eri aineista on kyse. Metyylifenidaatti on toki stimulantti (kuten myös kahvi), mutta se ei aiheuta lääkekäytössä huumaavia tuntemuksia tai riippuvuutta. Lisäksi ADHDn hoidossa käytetään myös muita lääkevaihtoehtoja, joilla ei ole mitään tekemistä metyylifenidaatin kanssa. Jos haluat kirjoittaa niin, että maallikko saa asiasta oikean käsityksen, niin kehoitan hieman korjaamaan tekstiäsi.
TykkääTykkää
26 kesäkuun, 2012 at 14:47
Jos haluaa ihan spesifi olla, niin metyylifenidaatti, amfetamiini, dopamiini, noradrenaliini, adrenaliini ja efedriini ovat kaikki fenetyyliamiineita. Metyylifenidaatti ei siis ole amfetamiini ja se on stimulanttina paljon amfetamiinia heikompi.
TykkääTykkää
17 maaliskuun, 2013 at 10:21
Voi herranjestas näitä ihmisiä! Joku todella vielä nykypäivänä uskoo ettei ravinnolla ole merkitystä! Miksiköhän on niin paljon adhd:ta, kilppariongelmia, ylipainoa yms yms yms verrattuna aikaan jolloin emme syöneet prosessoitua einestä ja sokeria, aspartaamia, transrasvoja… Ja kun joku uskaltaa ottaa nämä puheeksi niin johan siitä älämölö syntyy kun ei saa syyllistää. Ihmiset haluavat elää kuin pellossa ilman syyllisyyttä. Mahdoton yhtälö. Itse olen aina pystynyt myöntämään itselleni että olen jonkun asian aiheuttanut toimimalla pidemmän aikaa näin tai noin. Kaikki ”sairaudet” tai oireet mitä itselleni ilmaantuu on AINA poikkeuksetta johtunut elämäntapojen muutoksesta ja erityisesti ravitsemuksen laiminlyönnistä. Suomalaiset uskovat saavansa tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita syömällä THL:n suositusten mukaan tavallista suomalaista kotiruokaa. Kumma kun on niin paljn silti ongelmia…hm. Kannattaisi ottaa selvää asioista.
TykkääTykkää
24 huhtikuun, 2013 at 14:55
Psykiatri Emily Deansin ajatuksia aiheen tiimoilta Evolutionary Psychiatry -blogissaan:
”ADHD is a recipe list of symptoms – hyperactivity and inattentiveness being primary. Part of the issue is the stupid recipe list – ADHD symptoms are a function of problems with the frontal lobe of the brain, and while several neurotransmitters are involved, an inefficiency of dopamine transmission may be the key player. And, indeed, there are some families with lots of ADHD who have known genetic issues with their dopamine receptors. There. Simple. It’s dopamine. A kid has the symptoms, hand them dopamine in a ritalin tablet, and call it a day.
Not so fast. Problem is, a lot of different issues can cause problems with the frontal lobe and other associated ADHD areas, not just genetic issues. Depression, for one, seems to torch our ability to stay focused. So will anxiety. Lack of sleep (I’ll be more specific about sleep and ADHD symptoms and defiant behavior in another post). Other kinds of inflammation. Issues with a thinning frontal cortex in development. The vulnerability to the different insults will be genetic, and families in general face similar environments, so a family with lousy sleep or lousy eating habits might all turn up with ADHD symptoms, just like the family with the primary dopamine problem. Stimulants will generally help perk up the frontal lobe and behavioral changes can help too, regardless of the cause – but one never wants to ignore an ongoing environmental insult that is damaging the brain while you correct the symptoms with a band-aid.”
(http://evolutionarypsychiatry.blogspot.fi/2011/02/food-elimination-diet-and-adhd.html)
Muita Emilyn kirjoituksia ruokavalion ja (mielen)terveyden yhteydestä: http://evolutionarypsychiatry.blogspot.fi/p/map.html
Mitä tulee metyylifenidaatin toimintatapaan niin se on kai paljon lähempänä kokaiinia kuin amfetamiinia. Vaikka metyylifenidaatti vapauttaa dopamiinia ja noradrenaliinia synapsiin amfetamiinin tapaan niin käsittääkseni enemmän sen vaikutus pohjautuu kyseisten välittäjäaineiden takaisinoton estämiseen synapsista, eli sama mitä kokaiini tekee mutta huomattavasti tehokkaammin.
TykkääTykkää
25 huhtikuun, 2013 at 07:02
Olen lukenut tuon Emily Deansin kirjoituksen, ja tilaan hänen blogiaan syötteenlukijaani. Mutta tutustuin hänen ajatuksiinsa vasta kirjoitettuani yo. jutun (joka on kirjaesittely eikä sellaisena mikään syvällinen katsaus aihepiiriin). Deansilla on todella hyvin perusteltuja ja kiinnostavia näkökulmia. Hänen kirjansa on hankittu ja odottaa lukulistalla… Kiitos kommentista, tärkeä päivitys!
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2015 at 12:40
eli voin kertoa itsestäni että olen saanut MBD diagnoosin -86 lastenlinnassa ennen kun olin 6v ja mitä olen lukenu noita niin miten joku voi väittää että olise add/hd niin pysyy paikalla jos se ei saa sokeria liikaa/tai se syö terveellisesti ? en usko sitä itsekkää !! tarina jatkuu .. sit tuli koulu oh meni ja meni suht hyvin .. mut nyt työelämässä tuli sit 16v myöhemmin ongelmia kun pomo/t eivät ymmärrä mikä on MBD/add/adhd kun niille selittää miten en voi toimia myös miksi noh siihen vaan sanotaan ”ole ripeä/ älä puhu liikaa/kädet käy ” hmm eli jos on läääkitys toi concerta joka auttaa toimimaa paremmin kuin koskaa niin voin mennää joka suuntaa ja olla 100% tehokkaampi ? nyt pitää pohtia mitä lääke on ja miten se auttaa keskittymään töihin .. <– voiko tohon pohtia että kunnollisella olisi pojasta saatu parempi aikoinaa alkusivun "väitteillä" en usko mutta ei kaikki olekkaan saanu add/adhd :ta ruuan lisäaineista niin miten MBD tulee ? mut jos mulla olisi lapsi PLZ se on sama kuin jos minulla olisi ….. niin tekisin noin … muuten miten tosta lääkkeestä niin se on sama onko se huume/ sen johdannainen jos se auttaa joka pv elämää siis eihän sitä voi estää käytöstä jos se auttaa ! jos samaa ajatusta käyttäis vanhusten hoitoo niin helvetti eihän ne nukkuis/ tai olisi toiminta kykysiä ollenkaa vaikka jossain lääkitään liikaa ! joku kirjotti kilpirauhasista ja ylipainosta … mulle on joku jo yrittäny syöttää sitä sontaa mut.. plääh.. mut ylipaino se on noh kansantauti mut se joka syö "metyylifenidaatti" lääkkeeks niin ei ole kauan " tukeva" itsellä paino tippuu 1kg per viikko lihastreenien kanssa ja mä en zumbaa enkä spinningiä tai muut pelkkää rautaa nilkasta -niskaa 4X viikossa eli kevyt viikko)(1x sarja) joka toinen viikko ja raskaat treenit (2x sarjat) voin todeta paino tippuu liian nopeasti kun itsellä on 0.5 kg per viikko pudotus tavoite !! mut jos joku haluaa jeesustella/noh perseillä add/adhd hoito/ elämä ohjeista niiin voi mutta en suosittele jos ei ymmärrä mistä puhuu/kertoo koska se on vain tyhmää sekä idiottimaista käytöstä toista kohtaa joka kokee sen 24/7/365 mun kohdalla se on 24/7/365/3* vuotta !!
se joka haluaa kertoa sun pitää olla sellanen tai tollanen niin mä voin antaa OS mihin tulla ja kertoa niin mä voin itse kertoa mihin sen sen voi tunkea mut mä olen ylpeä sitä mitä olen ja mihin olen päässy niin tais olla ehkä pientä rage review mut leikkiin lähtee sen ….
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2015 at 12:43
Ragaa ihan rauhassa. Oikeassahan sinä olet, että sellaisten, jotka eivät omakohtaisesti asiasta mitään tiedä (kuten minä), on helppo viisastella.
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2015 at 12:53
mä en ymmärrä miten 80-luvun lasten tarha ”täti” ilmiö vieläki on noin vahva miks pitää olla se lääkäri jolla ei ole lupaa antaa diagnoosia edes mihinkää ilman Tri papereita mutta ymmärrä PäiviTeetä täysin miks yrittä sellasta mihin ei ole valtuuksia eiks olla jo 2000 luvun puolella hmm jos kukkahattu täti haluaa olla perkeleen tärkeä ” mun mielestä sun lapsi on tollanen ,,” mun nuoruudessa oma äiti olisi noh ei lasten kuullen mutta ”ei kivaa tekstiä” sanotaan sen verran ne jotka väitti niin ne kävi oven takana vain kerran eikä sen jälkeen sanonu yhtää pahaa sanaa !!!! VOIMIA PäiviTee näitä tulee viel vastaa paljon mut annetaan niitten tehdä niin kuin ne näkee asian
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2015 at 13:21
niin olisi kannattanu miettii kun alkaa edes kirjottaa tuleeko tästä ”backfire” noh et miettiny nyt sit Ns ”kadutta” noh en mä tienny .. voi V ei tällä ajatuksia vaan sun järjen juoksua miten sä voit ajatella ainii sä et ole add/adhd #Potilas mut kyl sä voit kirjottaa kun mä vaan ajattelin jos tää nyt .. ihan oikeasti sä voit nyt potea rauhassa ” syyllistänkö vanhempia/ itse jolla on ”persoona” älä sentää JEESUSTELE missä sä oot oppinu tollasen tyylin sulla ei taida olla kaikki smurffit kotona onko ? ennen kun sulla on Psykiatrin paperit ja viel lupa antaa add/adhd diagnooseja niin älä kerro miten ”mielen tilaa/persoona ” kuuluis hoitaa kun sulla ei ole pätevyyttä ainiin tää on tätä kukkatäti goes online
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2015 at 13:22
noniii miksi sit teet sitä häh ? WTF
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2015 at 13:23
joskus jos on mielipide sen voi pitää piilossa jos aihe on arka / ei tiedä tarpeeks
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2015 at 13:46
Kirjoitan terveydestä työkseni, ja ym. kirjoitus on kirjaesittely. Olen siihen kommentoinut miten ajattelen, enkä näe mitään syytä sensuroida ajatuksiani. Sen sijaan voin kyllä aina oppia uutta. Jos edellytyksenä on, että olen itse sairastanut ja potenut jokaikisen terveysongelman josta kirjoitan, aika vähiin jäisivät kirjoitusaiheeni, perusterve kun satun olemaan.
Enin raivosi lienee jo purettu?
TykkääTykkää
6 maaliskuun, 2015 at 16:11
Itselläni on ADHD. Söin 4 vuotta concertaa ja 6kk dexedrineä resepteillä. En tiedä kuinka kauan näitä olen syönyt ilman reseptiä elämässäni… Menetin reseptit päihderiippuvuuden takia.
Kyllä tuo metyylifenidaatti aiheuttaa pitkälti aika tiukkaa täpinää suonensisäisesti käytettynä. Huomattavasti amfetamiinia kovemmat nousut. Vaikutus on pitkälti samankaltainen kuin MDPV:n, joskin ei niin rankka.
Nykyään olen raitis. Kiinnitän huomioni lääkityksen sijaan liikuntaan, meditointiin ja ruokavalioon. Pyrin olemaan tietoisesti läsnä tässä hetkessä.
Luonteenpiirteeni eivät ole kadonneet mihinkään. Olen toki paljon rauhallisempi, mutta impulsiivisuus ja keskittymiskyvyn heittely eivät ole kadonneet mihinkään. En enää kärsi niistä. Olen mieltänyt ne ydin olemiseeni kuuluviksi ominaisuuksiksi. Elän niiden mukaisesti ja teen parhaani soveltaakseni näistä ominaisuuksista parhaat puolet.
En oikeastaan käsitä, miksi ADHD edes luetaan vakavaksi mielenterveyshäiriöksi. Kyseessä on mielestäni ihmisen luonteeseen kuuluvia muuttuvia ominaisuuksia, jotka ovat asettuneet tietyllä tavalla. Ne voidaan toki kokea heikkouksiksi, mutta oikein käytettyinä myös vahvuuksiksi. Esim. Kun keskittymiseni hyppelehtii, johtaa se lopulta, yleensä ennemmin kuin myöhemmin siihen, että keskityn taas juurikin siihen asiaan, joka minun piti olla tekemässä. Mitäköhän negatiivista tällaisessa toimintatavassa on? Miksiköhän mun on pitänyt lääkitä itseäni aluksi amfetamiinilla ollakseen jotain muuta kuin oikeasti olen?
Jaa, en syytä tästä ketään. En edes itseäni. Saanhan minä onnekseni olla oma itseni, onneksi.
TykkääTykkää
6 maaliskuun, 2015 at 18:30
Kiitos viisaasta kommentistasi! Se herätti kyllä mielenkiintoisia ajatuksia.
TykkääTykkää
12 maaliskuun, 2015 at 10:02
Timolle ja kaikille muillekin:
Blogissani vallitsee KAIKKIEN KOMMENTOIJIEN ajatuksen- ja sananvapaus, mutta myös KOHTELIAAT KÄYTTÄYTYMISSÄÄNNÖT. Olen nyt julkaissut 5 Timon raivopostia, ja siirtänyt loput roskakoriin. Ymmärrän, että asia voi olla arka ja kuohuttaa tunteita, mutta minun ei tarvitse hyväksyä sitä että tontilleni tullaan oksentelemaan.
Noudatan nollatoleranssia kaikenlaisen vihapuheen suhteen.
TykkääTykkää