Meidän aikamme naistentauti numero yksi on ”hormonihärdelli”. Siinä, missä entisajan naiset potivat hysteriaa ja hermoheikkoutta, podetaan nykyisin hormonihärdelliä. Härdellin oirekuvat ovat moninaiset, mutta kyllä se oireilu varmasti todellista on. On aivan selvää, että olemme elämäntavoillamme saaneet hormonitoimintamme sekaisin.
Suomeksi on ilmestynyt kolme hormonidieetti-kirjaa. Siis nimenomaan sellaisia, joissa esitetään oma dieettiohjelma eri hormonihäiriöille. Kaksi niistä on fitnessihmisen kirjoittamia ja kolmas lääkäreiden. Yhteistä näille kirjoille on se, että ne määrittelevät ongelman aika samansuuntaisesti. Ne poikkeavat toisistaan sitten siinä, mitä ne suosittelevat parannukseksi.
Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti – opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen kipusi ilmestyttyään bestselleriksi. Eikä ihme, vastasihan jo kirjan nimi lukemattomien ihmisten haaveseen lupaamalla täsmälaihtumista. Kirjassa on paljon hyvää asiaa, mutta minulle ei kyllä valjennut, miten se täsmälaihtuminen tarkkaan ottaen oikeasti tapahtuisi. Jaakkola on ilmeisen kunnianhimoisesti koonnut kirjaansa tietoa, mutta ehkä sulattelua olisi tarvittu enemmän, jotta lukija saisi helpommin hahmotettavan käsityksen aihepiiristä. Jotkut yksityiskohdat nostivat hiukseni pystyyn, kuten esimerkiksi suolahapon popsimistesti. Ortoreksiaan ja ulkonäköneurooseihin taipuvaiselle en kirjaa suosittelisi, ainakin minulle tuli tuskanhiki kun mietinkin viikottaisia rasvapoimumittauksia millinosien tarkkuudella. Lyhyesti: Jaakkolan ohje oli syödä vähähiilihydraattisesti ja aloittaa päivä rasvalla ja lihalla.
Saksalainen sisätautilääkäri ja ravitsemuslääketieteen asiantuntija Detlef Pape sekä endokrinologi (hormoneihin erikoistunut lääkäri) ja diabetologi (diabetekseen erikoistunut) Beate Quadbeck ovat yhdessä lääketieteen toimittaja Anna Caveniuksen kanssa kirjoittaneet kirjan Syö, liiku ja rentoudu hormonityyppisi mukaan. Kirjassa esitellään hormonien toiminta ja keskeiset häiriöt niissä hyvin selkeästi ja havainnollisesti. Kirja on suunnattu naisille, jotka jaetaan hormonityypiltään kolmeen ryhmään: estrogeeni-, gestageeni- ja testosteroniryhmään. Jokaiselle ryhmälle annetaan sopivat ruokavalio- ja liikuntaohjeet. Kirjassa on kyselytesti, jonka avulla voi päätellä mihin ryhmään kuuluu. Testipisteiden mukaan kuulun gestageeniryhmään. ”Vartaloni on solakka, vyötäröni kapea, leveä lantio ja kapeat reidet”. Ihan niin… Kysyin mieheltäni, että jos hänen pitäisi määritellä mihin hormonityyppiryhmään minä kuulun, niin mitä hän vastaisi. Hän vastasi 17 vuoden asiantuntemuksella hetkeäkään epäröimättä: testosteroniryhmään (tietämättä lainkaan, mitä ne muut ryhmät voisivat olla). Sainkin toiseksi eniten testosteronipisteitä. Se jo hiukan enemmän kuvasi minua: ”Suuret rinnat, lähes huomaamaton vyötärö, kapea lantio ja lähes olematon takapuoli…” Mutta sitten myös ”tuuheat hiukset, akne ja lihasmassan helppo kertyminen…” . Ja mitä ihmettä olisin voinut vastata kysymykseen Vartaloni on… , kun vaihtoehdot ovat hoikka ja tasapaksu, hoikka ja kulmikas sekä sopusuhtainen ja kapeavyötäröinen? Lyhyesti: kirjan neuvot ovat, että pitää syödä hyvähiilihydraattisesti joko 2 x 75 g (kun BMI on alle 30) tai 2 x 100 g (kun BMI on yli 30) hiilihydraatteja päivässä. Aamut pitää aloittaa pelkillä hiilihydraateilla, lounaaksi syödä hiilihydraatteja ja proteiinia yhdessä ja illalliseksi pelkkää proteiinia. Kirjassa esitellään myös joogaliikkeitä hormonien tasapainottamiseksi, minkä tietysti ilahtuneena panin merkille.
Englantilainen superjulkkisten fitnessguru Max Tomlinson on julkaissut oman kirjansa täsmälaihtumisesta Nyt se onnistuu – Vihdoinkin eroon itsepintaisista rasvakertymistä, 6 viikon täsmäohjelmat. Tomlinsonin kirja on suunnattu sekä miehille että naisille. Siinä on selkeät ohjeet niin ruokavalioon kuin liikuntaankin eri ongelmaryhmille: jenkkakahvoille, vatsaläskille jne. Tomlinsonin vahvuus näyttää olevan vankassa kokemuksessa ja ammattitaidossa fitnessvalmentajana. Hän on kehittänyt itselleen selkeän kokonaiskuvan ja pystyy välittämään sen lukijalle erinomaisesti. Ylimääräisenä plussana on pakko mainita kirjan erinomainen kieli, harvoin olen saanut lukeakseni näin hyvin suomennettua fitnesskirjaa (opin jopa uuden sanan: miestissit ovat minnat). Lyhyesti: Tomlinsonin suosittelema ruokavalio on nk. välimerellinen eli paljon kasviksia, oliiviöljyä, täysjyvää, kalaa ja palkokasveja, mutta vain vähän lihaa.
Hormonidieettien perusongelma näyttää olevan siinä, että ne antavat monimutkaiseen kokonaisuuteen liian yksinkertaistettuja vastauksia. Mikä on täysin ymmärrettävää, koska jotta hormoneista ylipäätään on mahdollista kirjoittaa kansantajuisesti, asioita on rankasti yksinkertaistettava. Lääkäreiden kirjoittama kirja poikkesi edukseen siinä, että siinä ei edes luvattu takuuvarmaa laihtumista eikä varsinkaan täsmälaihtumista. Aivan samoilla linjoilla on amerikkalainen endokrinologi Diana Schwarzbein kirjoissaan (ks. alla). Hormonien toiminnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen, siksi en jaksa uskoa, että voisi tehdä jotakin, joka kohdistuu täsmäaseena esimerkiksi ”kortisoliläskiin”. Jotta hormonien toiminta tasapainottuisi, tarvitaan elämäntapojen muutoksia, ja kun niillä saadaan hormoneja tasapainoon, ne alkavat tasapainottua pala kerrallaan pikkuhiljaa, ketjureaktiona. Täsmäläskinpoltto on toki mahdollista – mutta vasta sitten kun kaikki muu läski on sulatettu pois. Tämän fitnesstaustaiset hormonidieettigurut mielellään jättävät mainitsematta. Kun rasvaprosentti on tarpeeksi alhaalla, on mahdollisuus sulattaa sitä viimeisintä itsepintaista läskiä. Ruokavalio-ohjeet näissä dieeteissä ovat mielenkiintoisella tavalla toisistaan poikkeavia. Näissä Jaakkolan (ja Biosignaturen luojan Poliquinin) perusajatukset ovat täsmälleen päinvastaiset kuin esimerkiksi saksalaislääkäreitten.
Hyvällä tuurilla hormonidieettikirjojen lukeminen johtaa stressinhallinnan opetteluun ja mahdollisesti terveellisempien elämäntapojen omaksumiseen – huonolla tuurilla hormoniknoppitiedoilla ja uskomuksilla kikkailu johtaa vain ojasta allikkoon.
Kuva: freedigitalphotos.net/ Simon Howden
Lue myös
varputavi.com 
17 huhtikuun, 2012 at 03:49
Kiitos, asiallisen kriittistä, mutta ilmiön hyvät puolet havaitsevaa tekstiä aiheesta.
Harjoittelun aiheuttamat pidempiaikaiset muutokset hormoneiden lepopitoisuuksiin ovat tyypillisesti hyvin pieniä, jos niitä edes ilmenee. Myös akuuttien vasteiden (treenin aiheuttamien hormonipiikkien) vaikutuksesta ja todellisesta merkityksestä kehittymiselle esimerkiksi voimaharjoittelussa väännetään peistä, vaikka sitä on kauan pidetty tärkeänä tekijänä treeniadaptaatioille. Samoin kortisoli nähdään usein pelkästään kaameana, lihakset sulattavana ja rasvaa kroppaan imevänä mörkönä, vaikka se itse asiassa on todella tärkeä hormoni tehostamaan harjoitusta. Lista on pitkä ja auki olevia juttuja on paljon.
Mutta tämä on mielenkiintoinen aihe, ja nämä kirjat ovat varmasti ohjaavat ihmisiä moniin terveyttä ja suorituskykyä parantaviin valintoihin, vaikka kaikki mekanismit eivät toimisikaan aivan kirjoissa esitetyillä tavoilla.
TykkääTykkää
17 huhtikuun, 2012 at 06:57
Minulle olivat Diana Schwarzbeinin kirjat kymmenisen vuotta sitten todella silmät aukaisevia. En ryhtynyt Schwarzbein-”dieetille” mutta olen kaikki hänen kirjansa lukenut ainakin kuuteen kertaan tätä nykyä… Minusta on siis hyvä, että näistä asioista kirjoitetaan ja että tietoa ilmaistaan kaikille ymmärrettävässä muodossa. Välillä vain vaikuttaa siltä, että kirjoittajilla on liika kiire tuotteistaa ajatuksensa, ja lopputulokset eivät aina ehkä ole niin vankkoja ja kriittistä tarkastelua kestäviä.Aihe on joka tapauksessa mielenkiintoinen, ja on hyvä että asiasta keskustellaan ja kirjoitetaan.
TykkääTykkää
20 huhtikuun, 2012 at 13:37
Mielestäni kirja ulkoasullaan ja tekstityylin helppoudella houkuttelee lukemaan. Motivoi ja innostaa. Ihmisillä on nykypäivänä hirveästi tietoa ja osaamista ravintopuolella. Myös niillä, joiden varsinainen työ on jotain ihan muuta. Siksi en aliarvioisi lukijoita sillä, että jokin opas tai kirja saisi lukijan vöyhkääntymään johonkin kummalliseen uskomukseen. Minä uskon, että suurin osa löytää kirjasta itselleen sopivia kannusteita ja piristäviä muistutksia siitä, että puhdas ja prosessoimaton ruoka on hyväksi. Kotimaiset kasvikset ja marjat ovat hyväksi. Puhdas vesi on hyväksi. Riittävä uni on hyväksi ja hyvien hiilihydraattien ja proteiinien saanti on hyväksi. Pehmeät rasvat ovat hyväksi. Ja elämäntapa muutos pienin askelin, ilman masentumista ”repsahduksista” on hyväksi. Mielestäni kirja on oivallinen kannustin ja virkistävä, helppolukuinen innostaja!!!
TykkääTykkää
3 toukokuun, 2012 at 16:20
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Tomlinsonin kirja on noista kolmesta innostavin ja monin tavoin oikein hyvä. Ei sen perusteella mihinkään kummalliseen uskomukseen muuten sorruta, mutta ongelma on se perusväite, että täsmälaihtuminen olisi mahdollista. Se tarjoillaan houkuttelevana illuusiona ja jätetään kertomatta, että täsmälaihtuminen kyllä on mahdollista – sitten kun kaikki muu ylimääräinen läski on kadotettu. Minusta olisi rehellisempää kertoa totuus, mutta se ei tietenkään myisi yhtä hyvin.
TykkääTykkää