Eilen lueskelin täkäläisestä kaupunkilehdestä artikkelia alunperin Afrikan Togosta kotoisin olevasta  fysioterapeutista, josta hänen asiakkaansa totesi tällä olevan ”parantavat kädet”. [Latojan huom. Kyseessä on siis monipuolisesti sekä Afrikassa että Saksassa koulutetusta ammattilaisesta, ei mistään ”afrikkalaisesta poppamiehestä”].

Aloin muistella kohtaamiani ihmisiä, joilla olen aistinut parantavat kädet. Mieleeni tuli vain kaksi. Joskus 1980-luvun alussa olin töissä Rikhardinkadun kirjastossa Helsingissä. Siellä oli töissä kirjastonhoitajana vanhemman puoleinen nainen, jonka nimeä en enää muista. Hänestä kerrottiin, että hän oli selvänäkijä. Hän myös hieroi työkavereittensa kipeitä hartioita (ammattiauti kirjastossa). Kerran hän hieroi minua, olin ollut tosi pitkään ihan jumissa ja kärsin jatkuvista päänsäryistä (parikymppisenä…, mutta silloin en tiennytkään mitään kahvakuulista). Istuimme hämärässä kirjastonurkkauksessa, jotta emme olisi häirinneet asiakkaita. Tämän ihmisen kosketus oli niin vahva, että reagoin sähköisesti. Kuului hiljainen ”rätinä”, ja koin kosketuksen pikemminkin valona. En ole hitustakaan new age -henkinen, huumorintajuni on liian voimakkaasti kehittynyt semmoiseen, mutta pidän mieleni avoimena enkä anna järjen tuomita kokemuksiani. Joka tapauksessa hartiakipuni ja päänsärkyni hellittivät. Seuraavan kerran tapasin tämän naisen noin 15 vuotta myöhemmin. Satuin Kurvissa samaan aikaan kauppaan, kun hänet napattiin myymälävarkaudesta. Silmistä ja katseesta päätellen hän oli jo aika lailla dementoitunut. Se oli surullista.

Toinen kokemukseni parantavista käsistä on tuore. Se on viime kesältä. Kävin elokuussa Niko Aarnivuon syväkudoshieronnassa. Minulle ei koskaan ole merkinnyt mitään se, onko hieroja nainen vai mies. Gynekologinikin on mies. Mutta se tietysti merkitsee paljonkin, mikä hän on ihmisenä. Minä ainakin olen sillä tavalla hyvin herkkä, etten halua että minuun koskee kukaan ihminen, jota pidän henkisesti vastenmielisenä. Kättelykin tuottaa jo vaikeuksia.

Nikon syväkudoshieronta poikkeaa perinteisestä urheiluhieronnasta ihan nimensä mukaisesti. Siinä on jotakin samansukuista kuin Aki Loikkasen kollageeniterapiassa.

Kun Niko hieroi selkääni ensimmäisen kerran, huomasin että hän ikäänkuin tunnusteli. Hän selvästikin opetteli tuntemaan lihaksiani ja kipupisteitäni. Tunsin myös selvästi, että nyt koen elämäni toisen kerran ihmisen, jolla on parantavat kädet. Nikon käsistä siirtyi energiaa. Olen tavallisesti ollut hierottavana sellaisissa käsissä (olen lukuisia kertoja käynyt Urheiluhierojaopistossa hierottavana), jotka hierovat ihan ”kirjan mukaan”, mutta joista se energia täysin puuttuu. Kun Nikon kädet olivat oppineet tuntemaan lihakseni, hän tuntui vaistomaisesti tietävän, mitä ja miten niitä piti käsitellä. Syväkudoshieronta ei ole mitään sivelyä, se saattaa kipeyttää lihaksia siinä missä kunnon treenikin (mielenkiintoista kyllä, se myös toimii aktiiviurheilijoitten treenien ja tulosten tehostajana).

Illalla jatkoin parantavien käsien pohtimista. Muistin hyllyssäni olevan vanhan kirjan Pekka Ervastin Ajatuksen ja käden parantava voima (Viipuri, Kustannusyhtiö Tietäjä 1924). En todellakaan muista, mistä kirja on minulle tullut, mutta uskoisin että jostakin divarista 70-luvun alussa. Olin 14-15-vuotiaana tolstoilainen utopistisosialisti ja kovasti kiinnostunut teosofeista (luin Madame Blavatskysta, ja kerran kävin Ruusu-Risti-temppelissäkin), vuorisaarnan opetuksista – ja näiden ”tutkimusten” seurauksena erosin kirkosta 16-vuotiaana; ja sitten seurasi Krishnamurti-vaihe jne.

Pekka Ervast kirjoittaa:

— minkälainen hypnoottinen ja suggestiivinen vaikutus voisi olla luonnollinen ja hyvä? Ja siihen osaamme heti vastata: jos parantaja on moraalisesti puhdas ihminen, jos hänellä ei ole mitään sivutarkoituksia, omia ajatuksia tai laskelmia, vaan jos hän paljaasta myötätunnosta, säälistä ja rakkaudesta tahtoo auttaa, silloin voimem hyväksyä hänen parantamisensa ja silloin voimme ottaa vastaan apua häneltä. — Onko niitä ihmisiä paljon? Ei tietenkään ole. Ei ole paljon semmoisia, jotka todella kykenisivät ihmiskuntaa auttamaan ja parantamaan: Niitä ihmisiä on harvassa, jotka uhkuvat epäitsekästä rakkautta kanssaihmisiään kohtaan ja samalla luonnostaan ovat voimakkaita parantajia.

Niko Aarnivuon Samurain hengitysmeditaatio (Maanantaisoturit-kirjassa)

Valitse rauhallinen paikka meditoinnille. Yritä sulkea kaikki häiritsevät tekijät; televisio, radio jne.
Ota sellainen meditointiasento, joka sinulle sopii. Voit istua tuolilla, olla polvi-istunnassa, risti-istunnassa tai jopa maata kyljelläsi sängyssä. Aseta lähelle mahdollisimman äänetön kello, jonka halutessasi näet helposti, mutta joka ei vaadi huomiotasi.

Sulje silmäsi tai jätä ne hieman raolleen. Katse viistosti eteen. Kädet rentoina. Istuma-asennossa kädet olisi hyvä pitää sylissä siten, että vasen käsi alla ja oikea vasemman päällä. Peukalot koskettavat hieman toisiaan.

Kun olet saanut asentosi hyväksi, hengitä muutaman kerran syvään ja anna uloshengityksen olla pitkä. Hengitä nenän kautta.

Nyt hengitä rauhallisesti. Kun teet uloshengityksen, merkitse se mielessäsi numerolla 1, seuraava uloshengitys 2, ja niin edelleen. Tee näin 10:een asti ja aloita sen jälkeen taas ykkösestä.

Jos mieli harhailee muualle, palauta tarkkaavaisuus hengitykseen. Jos sekosit laskuissa, aloita uudelleen ykkösestä. Laske uloshengityksiä 5 minuuttia.

Vaihda tämän jälkeen laskutapaa, ja ala laskea sisäänhengityksiä. Sisäänhengityksen lopussa merkitse se mielessäsi numerolla 1, seuraava sisäänhengitys 2, ja niin edelleen. Tee näin 10:een asti ja aloita sen jälkeen taas ykkösestä. Laske sisäänhengityksiä 5 minuuttia.

Seuraavaksi siirry tarkkailemaan sisäänhengitystä aina, kun se osuu nenääsi, jossa hengitys tuntuu selvimmin. Keskity tuohon kohtaan. Hengitä rauhallisesti. Tee tätä 5 minuuttia.

Seuraavaksi siirry tarkkailemaan hengitystä kokonaisuudessaan: uloshengitys; sisäänhengitys; miltä ilma tuntuu keuhkoissa, kurkussa, varpaissa jne. Tarkkaile koko kehoasi, miten se reagoi hengitykseen. Tee tätä 5 minuuttia.

Viimeisessä vaiheessa siirrä tarkkaavaisuus kaikkeen ympärillä olevaan, mutta pidä se myös hengityksessä. yritä tuntea ympäristösi, naapurisi, ulkona oleva puu, lintu, taivas. Ja pidä tarkkaavaisuus kuitenkin koko ajan hengityksessä. Miltä se tuntuu? Tee viimeistä vaihetta niin kauan kuin se sinusta tuntuu luontevalta ja hyvältä.

Kun alat tottua meditointiin, voit pikkuhiljaa lisätä kunkin vaiheen kestoa aina 15:een minuuttiin asti.

Lisätietoja täältä

Mainokset